Päärn lausuu sen niin tuimasti, että tytön suu jää kiinni. Kai kyllä arvaa, että ihminen, joka on saanut viisikymmentä lyöntiä ei voi olla paremmalla tuulella. Sentähden hän vaikenee pitkän aikaa. Mutta hänen sydänraukkansa tuntee sittenkin niin voimakasta myötätuntoa tuota miestä kohtaan, joka hänen tähtensä oli itselleen tuottanut niin kovan rangaistuksen, ettei hän voi olla sitä ilmaisematta. Hän tarttuu miestä jälleen käsipuoleen ja tällä kertaa lujemmin kuin ennen. Sitten astuu hän hänen eteensä tielle.
"Päärn", hän lausuu puoleksi kuiskaten, ja hänen korkea täyteläinen rintansa kohoaa ja laskeutuu, ja hän kiinnittää suuret kirkkaat silmänsä rukoilevasta miehen kasvoihin. "Päärn, sinä tietysti olet minuun suuttunut, kun tuo onnettomuus minun tähteni kohtasi sinua. Mutta minä en tahdo olla kiittämätön. Olet sinä mies, Päärn!" Ja hän tarttuu pojan käteen, sitä lujasti puristaen.
Päärn murisee jotakin joutavasta ja tyhjästä ajanvietosta, pudistaa kätensä irti, siirtää tytön syrjään ja alkaa sitten ottaa niin pitkiä askeleita, ettei Kai enää jaksa häntä seurata.
Mutta he ovat vielä aivan lähellä toisiaan, kun joku takaapäin heitä lähestyy. Kai katsoo varovasti ympärilleen ja tuntee koosta tulijan. Päärn huomaa miehen, joka kiirehtii käyntiään kulkiessaan heidän ohitsensa. Molemmat miehet katsovat toisiinsa ja molempain kädet puristuvat nyrkkiin. Ohimenijä katsoo vielä kerran jälelleen; hän silmäilee pilkallisesti ensin tyttöä sitten poikaa, ja keppiä heiluttaen sekä iloisesti viheltäen rientää hän eteenpäin.
Se on Kubja-Prits. Menee kylään viettämään lauvantai-iltaa. Menee ehkä vanhempainsa luokse, tai Huntaugulle.
"Kai", huutaa Päärn kiivaasti. "Poistu nyt vihdoinkin minusta!"
"Miksi?"
"Mitä sinä minun jaloissani pyörit! Eihän minulla ole mitään asiaa sinulle!"
Tyttö jää seisomaan, kuin olisi häntä puulla päähän lyöty. Hän katsoo silmät selällään vihaisen miehen perään, hän painaa väristen kädellään lämmintä povea.
Ääneti, kertaakaan takaisin katsomatta kiiruhtaa Päärn eteenpäin ja katoaa pimeyteen — — —.