Tienristeyksessä hän ehtii voudin jälille; mutta tämä kääntyy vasemmalle kädelle Huntauguun päin ja Päärn astuu suoraan eteenpäin. Hänen mökkinsä ja Uudentuvan talo, jonka päivätyöläinen hän nyt on, ei ole enää kaukana. —
Huntaugulla on väki illallisella, kun Prits astuu sisään. Hyvä kuppi ryyni-puuroa höyryää valkeaksi hangatulla pöydällä, siinä vieressä piimähulikka ja vuorotellen pistetään puisia lusikoita puuroon ja piimään. Isäntä ja emäntä istuvat, tytär, palvelustyttö ja renkipoika seisovat, ja päivätyöläinen vaimoineen tuvan nurkassa pistävät samoin lauvantaipäivän ruokaa suuhunsa.
Ahdas, mustaseinäinen savutupa höyryää lämmintä. Ilma siellä on täynnä ihmisten hikihajua, huokumista, häkää ja savua. Totisina katselevat mustuneet orret epätasaista savilattiaa, jykevänä ja laajana seisoo kiuvas nurkassa ja lieden korvalla laulaa sirkka tunnetulla tavallaan.
"Terve perheen rahvas! Hyvää jatkoa leivälle!"
Kupiaan tervehdykseen vastataan, mutta ei kukaan keskeytä syömistään. Hän ei nähtävästi ole niin harvinainen vieras, että hänen tulonsa herättää kenenkään huomiota. Ainoastaan Miinan raittiille kasvoille nousee nähtävä puna, josta ei voi tietää, onko se mielihyvästä, tuskasta tai jostakin muusta. Prits seisoo hetken aikaa huopahattu päässä oven luona, katsoo verkkaisesti ympärilleen, silittää takin tinanappeja ja nostaa pari kertaa toisen jalkansa toisen päälle. Sitten kun perheenmies ruoka suussa on maininnut peremmälle siirtymisestä, astuu hän laiskasti tai ylpeästi — siitä saattaa olla eri mieltä — uunin edessä olevalle penkille. Siinä istuessaan ottaa hän hatun päästään. Sitten vetää hän esille piippunsa ja kirjavista tilkuista tehdyn tupakkakukkaron, jonka nauhoissa punaiset tupsut riippuvat ja alkaa verkalleen pistää piippuunsa kuin vanhat miehet.
"Noh, Pärtlen Prits, mitä uutta kuuluu moisioon?" kysyy Huntaugun Mihkel pitemmän ajan perästä. (Pärtle-Pritsiks sanoo hän kylämiestä sentähden, että hän on syntyisin Pärtlen perheestä.)
Prits ottaa palavan päreen uunin korvalta, "niistää sitä", vetää liekistä piippuunsa tulta, sylkäsee pari kertaa ja jälleen suorana istuessaan on valmiina vastaamaan.
"Ei erinomaista! — — — Eikös päivätyöläinen jo puhunut — — ai niin, ei hän ollutkaan tänään talossa." (Hän silmäilee salavihkaa nurkkaan, jossa työmies istuu.)
"Ääh, moisiossa pidettiin jälleen suuret oikeudenkäynnit."
"Kenen kanssa taas."