"Ääh, kolmen samalla kertaa. — — — Kahdelle annettiin suolaisetkin."
"Keitä he olivat?"
Prits vetelee muutaman kerran savua piipustaan, ja vastaa sitten rauhallisesti:
"Oja — Jaanin poika ja, kuulkaa, Kulbi-Kai — — —."
"Kulbi-Kai? Eikös opman[4] häntä enää suvaitse? Alkaa varmaankin häneen jo kyllästyä."
Nauretaan pöydässä. Kylässä nimittäin puhutaan, että opman on Kulbi-Kain kanssa pitänyt ystävyyttä. Kaunis palvelustyttö oli, kun tämä ensimmäisen kerran eräänä talvena oli käynyt moisiossa, suuresti häntä miellyttänyt.
"Mitä tyhjää, kuka sellaisesta kauvemmin välittää!" vastaa kupias. "Völlamäen Päärn yksin näyttää hänestä huolta pitävän — enemmän kuin tarpeellistakaan olisi."
Aterioitsijat katsovat toinen toiseensa. Miinan lusikka jää puuroon.
Hänen ruskeat silmänsä vilkkuvat ensin salaa puhujan puoleen, sitten
peittää hän ne pitkien, kiiltävien ripsien alle. "Mitä Päärnulla on
Kain kanssa tekemistä?" kysyy perheen nainen.
"Pakana sen tietää; mitä pojilla aina on tyttöin kanssa tekemistä!
Pikkuseikoissakin hän puolustaa tyttöä kuin mies naistaan."
Hetken aikaa kesti äänettömyyttä. Näytti kuin kuulijat olisivat arvelleet kertojan valehtelevan, mutta kuin eivät olisi tahtoneet sitä hänelle sanoa.