"Tuokaa haagreht esille! Me annamme hänelle selkään!" karjui Kuimetsän mies, Mihkel Otsa.
"Hän on jo kyllin haavottanut meidän nahkaamme, koettakoon nyt itse myös kerran, miltä se tuntuu", lisäsi Völlamäen Päärn, joka vihasta hehkuvin silmin oli huoneeseen tunkeutunut.
"Jos ei haagrehti tule esille, niin hajotamme koko moision!" kiljui
Kaiun mies, Otto Olander.
Hänellä oli heinähangon haara, toisten kertomusten mukaan sotamiesten pyssystä kiskottu piikki, kädessä, jolla hän uhkamielisesti huitoi opmannin nenän edessä.
"Minä sanon vielä kerran teille, miehet", huusi Rosenberg, jonka otsasta kauhun hiki helmeili, "että haakenrihter herraa ei ole moisiossa. Hän on jo aikoja apulaisineen ajanut pois. Te voitte etsiä kaikista huoneista, jos tahdotte!"
"No sitten pitää sinun vastata haagrehin ja kaikkein saksojen puolesta!" huusi Päärnun Miku-Aadu. "Mitä me, miehet, odotamme! Kaadetaan tuo pahuus maahan!"
"Niin maahan!" vakuutti Purilaan mies, Päärn Valk. "Kun hän laski haagrehin pakoon, niin olkoon nyt itse hänen sijassaan!"
"Antakaa opmannille hyvä selkäsauna!" yllytti Mihkel Otsa. "Hän on satoja saattanut moision talliin — tietäköön nyt itse myöskin, mitä punaisenkirjavat housut merkitsevät!"
Hurja kiihko valtasi miehet, eikä mikään voima olisi voinut estää heitä karkaamasta vihatun isännöitsijän kimppuun. Pian olivat kapinoitsijat piirittäneet opman Rosenbergin. Ensimmäiseksi tarttui häneen Päärnun Miku-Aadu. Hän kiskasi hänet rintapielistä maahan. Mihkel Otsa antoi hänelle kovan iskun vasten kasvoja.
Nyt temmattiin takimmaisen huoneen ovi auki ja opmannin nuori vaimo sekä kätilö kiirehtivät hädästä huutaen väliin. Ensinmainittu ryntäsi epätoivoisen voimilla miesjoukon läpi, tarttui suojellen puolisonsa ympäriltä kiinni ja huusi.