Herbert otti kirjoituspöydältä suurella sinetillä lukitun kirjeen, ojensi sen Jyrille ja sanoi:
"Te molemmat lähdette vanhan paronin uuteen moisioon. Kirjeen annatte siellä opmannille. Itse jäätte sinne siksi aikaa, kun teitä jälleen kutsutaan kotiin. Siellä rakennetaan uutta moision kartanoa. On kelvollisista työmiehistä puute. Opman panee teidät siellä rakennustöihin. Olkaa ahkerat ja tottelevaiset! Ja nyt menkää!"
"Entäs sotamiehet tiellä —?" alkoi Jyri sopertaen.
"Eivät he teihin koske! Mutta näyttäkää upseereille tuota kirjettä, jossa on minun sinettini, ja teidät lasketaan joka paikassa menemään."
Miehet aikoivat jotakin lausua herralle kiitokseksi, sillä he ymmärsivät hänen toimensa, mutta paroni sanoin ja käsin viittasi heitä lähtemään.
Jyri ja Päärn olivat vapaat.
Paroni Heidegg olisi kyllä voinut heidät vapauttaa lähettämällä heidät tutkinnon ajaksi muualle. Mutta hän varmaankin ei tahtonut hyvätekoaan ilmaista toisille moision isännille, jotka siitä olisivat oikeusherrain kautta saaneet tietää; sentähden ei hän sallinut miehiä kiinnikään ottaa eikä tuoda heitä tutkittaviksi.
Yleensä ei Heideggin moision alueesta löydetty suurempia rikollisia. Seivästaisteluun olivat Päärn ja Jyri melkein yksin ottaneet osaa, eikä moision ryöstämiseen juuri kukaan ollut sanottavasti syyllinen. Pientä sotasaalista oli kyllä monikin tuonut muassaan, mutta Jyrin ja Päärnun neuvosta toimitettiin jo seuraavana yönä kaikki niin huolellisesti pois, tai kokonaan hävitettiin, ettei taloista löytynyt mitään vierasta tavaraa. Suurin osa Heideggin moision alustalaisia oli sodassa ollut vain katsojina, jotka joiltakuilta olivat saaneet ryypätä hiukan Mahtran viinaa. Vangiksi otettujen luku oli siis ylipäätään pieni ja nekin pääsivät kuulustelusta ehjin nahoin vapaiksi. Oikeiksi syyllisiksi olisivat vain Päärn ja Jyri voineet joutua. Mutta he olivat toisia Purilaassa tutkittaessa jo aikoja paronin toimesta päässeet turvapaikkaan.
28.