Seuraavana päivänä on kolme pääsyyllistä, Ants Tertsius, Päärn
Miku-Aadu Mahtrasta ja Peeter Olander jälleen tutkittavana. Ants ja
Aadu eivät osaa venäjän kieltä, mutta Peeter, sama Kaiun työläinen,
joka sodan alkaessa oli upseerein tulkkina, puhuu venäjää ja kertoo
Pietarin päällikölle kaikki, kuinka ja minkätähden sota oli alkanut.
"Viidentoistakymmenen kenraalin kenraali" kysyy Peeteriltä, oliko Ants Tertsius todellakin käynyt Liivinmaalla sotaa varten pyssyjä tilaamassa niinkuin häntä syytettiin. Peeter vastasi, ettei asia niin ollut; Ants oli vain käynyt venäjän papilta salaa kysymässä, oliko moision isännillä keisarilta lupa panna talonpoikia vannomaan vanhan asetuksen noudattamista, vai tekivätkö sitä omalla luvallaan. Samassa kuulee myös korkea herra, kuinka se paikkakunnan mahtimies, jonka kanssa hän eilen vankeudessa oli käynyt Antsia katsomassa, tämän sanat väärin oli tulkinnut. Siitä suuttui päällikkö niin kovin, että hän sylkien lähti menemään.
Mutta Viron maan mahtimies tulee seuraavana aamuna tuimana Peeterin luo ja sanoo:
"Sinun kielesi olisi leikattava irti suustasi."
Antsin luo ilmaantuen hän huutaa:
"Kuudella sadalla miehellä ei ole niin tarkat sanat kuin sinulla.
Tuossa sinun nupissasi on yhdeksän miehen mieli."
Sitten tarttuu hän Antsin päästä kiinni, pudistaa sitä ja lähtee menemään.
Antsin rikosta tutkitaan suurella ahkeruudella. Seitsemän viikkoa perättäin käy hän joka päivä kuulustelijoiden tutkittavana. Mitä häneltä kysyttiin ja mitä hän oli vastannut, sitä ei hän kaikkea ole voinut mielessään pitää, mutta hän on kovasti koettanut itseään puolustaa jokaista väärää syytöstä vastaan.
"Kerran lausui eräs oikeusherra hänelle:
"'Jos sinä yhdeksään kymmeneen seitsemään pykälään nähden olisitkin oikeassa — kolmea pykälää vastaan olet sittenkin rikkonut'."