Genfissä 2 p. maaliskuuta 1859.
Kunnioitettava herra paroni!
Toivotan onnea kihlauksenne johdosta. Soma kyllä, on minullakin teille sellainen "pieni uutinen". Rikkaruohon tutkija, Gottlieb Lustig kirjoitti minulle äskettäin Riiasta, että hän tahtoisi minua vaimokseen. Minä vastasin, etten ole sitä vastaan. Tuo tulee olemaan hiljaista sanatonta avioelämää. Mutta me ymmärrämme äänettöminäkin toisiamme. Siis täytyy minun jälleen tulla Itämeren maakuntiin. En olisi sitä toivonut. Teidän maanne on kylmä, kolkko, surullinen — niin surullinen!
Juliette Marchand.
Viiteselitykset:
[1] Suuressa moisiossa eli aateliskartanossa on monta ylempää ja alempaa virkailijaa ja työnjohtajaa. Yllämainitut ovat sellaisia. Kun suomenkielessä ei ole vastaavia sanoja käytämme tässä teoksessa osaksi virolaisia nimityksiä. Kupias on alempi vouti, aittamies on jyväaitan hoitaja. (Suomentaja.)
[2] Viron riihissä on riihitupa, jossa vilja kuivataan ja riihenalunen, toinen huone ilman uunia, jossa vilja puidaan. (Suoment.)
[3] Haakenrihter oli moision poliisimies ja samalla tuomari, joka mielivaltaisesti tuomitsi talonpojille rangaistuksia, kun moision isäntä sitä vaati. (Suomentaja.)
[4] Opman on ylempi vouti eli isännöitsijä. (Suoment.)
[5] Viron kyläkunnissa on oikeuslaitos, jossa ratkaistaan kyläläisten pienemmät riita-asiat. Tämän oikeuden jäseniksi valitaan kylän uskotuimmat miehet; esimies on valla vanem tai talitaja, eli kunnan vanhin. (Suomentaja.)