Genfissä 4 p. tammikuuta 1859.
Kunnioitettava herra paroni!
Teidän viimeiset tietonne minua ilahduttivat. Kiitän Teitä. Jos ei se tuota Teille vaivaa, niin tervehtäkää paljon minun puolestani nuorta paria. Sen voisi vanha, hyvä Tohver tehdä, jos hän on Teidän palveluksessanne. Jos Teillä suinkin on aikaa, niin antakaa minun muutamilla sanoilla tietää, mihin ne talonpojat joutuivat, jotka ottivat osaa Mahtran kapinaan. Muutkin uutiset Teidän paikkakunnaltanne minua huvittaisivat. Osotteeni on entinen. Jään vielä vanhempaini luo.
Kunnioittaen
Juliette Marchand.
Virossa 20 p. helmikuuta 1859.
Arvoisa neiti!
Teidän viimeisen kirjeenne vastaukseksi saan ilmoittaa, että Mahtran kapinoitsijat ovat saaneet ansaitun rangaistuksensa. Kymmenen päivää sitten oli sotakentällä ryöstäjäin ja polttajain rankaiseminen. Päämiehet saivat kujajuoksussa tuhat lyöntiä ja lähetettiin Siperiaan pakkotyöhön; toisille annettiin pienempiä rangaistuksia: raippoja ja vankeutta. Luulen, ettei se opetus ole vaikuttamatta.
Tohver on minun palveluksessani ja lupasi Teidän tervehdykset toimittaa nuorelle parille. Saan myös ilmoittaa, että opman Winter jää vielä minun palvelukseeni. Hän pyysi minulta anteeksi rikostaan ja minä myönnyin. Olkoon mikä on — hän on kelpo maanviljelijä.
Lopuksi pieni uutinen: Olen kihloissa kreivin tyttären, neiti
Gertrud von M—n kanssa. Te näitte hänet pari kertaa meillä.
Armas, hauska lapsukainen.
Kunnioittaen
Heidegg.