Ystävä raukkani!
Teidän surullinen mielentilanne herättää minussa syvää myötätuntoa. Mutta tiedän Teille lohdutuksen: tehkää paljon työtä ja tehkää paljon hyvää! Molempiin on teillä kyllä voimia. Olen varma, että se suloinen tunne, jonka jokainen tehty ja onnistunut työ sekä jokainen hyväteko Teille suo, pian poistaa kaiken kaihon ja alakuloisuuden.
Kiitän paljon tiedoistanne holhokkeihimme nähden! Toivon, että ne eivät jää viimeisiksi. Erinomaisella ilolla tahtoisin myöskin kuulla, että Päärn ja Miina ovat saavuttaneet toivotun päämaalinsa. Minua miellyttää tuo suuri, tukeva, totinen ja jäykkä talonpoika, samoin myös hänen kaunis, terävä, hellämielinen morsiammensa.
Tiedättekö uutisia? Minun virkatoverini Vironmaalta, tuo äänetön rikkaruohon tutkija, Gottlieb Lustig, oleskelee nyt Genfissä ja on kodissani jokapäiväisenä vieraana. Vasta nyt olen vähän oppinut tuntemaan tuota ihmeellistä miestä. Ei hän vieläkään osaa puhua, mutta hän osaa kirjoittaa. Olen lukenut erään hänen käsikirjoituksensa, jossa hän kuvailee muistoja kotimaansa elämästä. Olin liikutettu, innostunut. Olen kehottanut häntä rupeamaan kirjailijaksi. Hän vastustaa kaikin voimin. Ei hän sano siihen olevansa ensinkään kykenevä. Hänen terveisensä Teille lisään tähän vielä.
Teidän
Juliette Marchandinne.
Virossa 17 p. joulukuuta. 1858.
Armas neiti Marchand!
Suokaa anteeksi, että nyt vasta vastaan viimeiseen kirjeeseenne. Seurasin teidän neuvoanne ja rupesin tekemään työtä ja hyvää. Se lyhensi aikaa. Oman talouteni olen saanut täysin uudistetuksi ja voin ylpeänä silmäillä tähänastista raskasta, mutta onnistunutta työtäni. Luulen, että minusta aikaa myöten tulee kunnollinen moision isäntä. Tämä työstäni.
Hyvää olen voinut tehdä niin paljon, että autoin Päärua ja Miinaa avioelämään ja toimitin heille vakituisen paikan. Poika löysi eräästä naapurikunnasta pienen talon, jonka hän heti sai vuokrata. Minulla ei ollut nykyään hänelle antaa taloa. Minä maksoin hänelle ja hänen morsiammelleen niin paljon kipurahoja saadusta rangaistuksesta, että he saattoivat ostaa itselleen talossa tarvittavat eläimet ja työkalut. Pari kuukautta sitten he menivät naimisiin ja elävät nyt onnellisina omassa, pienessä pesässään. Miinan entinen ihailija, kupias Prits, jonka te tunnette, on myöskin löytänyt lohdutuksekseen toisen armaan, jonka hän jouluna aikoo viedä vihille. Vähän aikaisemmin olivat Main ja Jyrin häät.
Teitä tervehtii
Herbert Heidegg.