"Vai sitä nyt kysyttäisiin! Eikös Huntaugulla saada tyttöä taipumaan? — — — Ja eikös Prits ole mukava poika vai mitä? Moision herra on häneen tyytyväinen, elatusta kyllä, että voi naista ja lapsia elättää, tai jos Huntaugun ukko tahtoo, pyytää herralta suuremman ja paremman talon ja ottaa Pritsin kotivävyksi. Kaikki menee kuin rasvattu!"
"Mutta jos minä en tahdo?"
"Sinun tahtomisesi nyt mitään merkitsisi!"
"Kyllä se merkitsee. Äitikin pitää minun puoltani. Hän ei suvaitse Pritsiä enempää kuin koira luudan vartta. Sanoo joka kerran kun hänet näkee: Kas salaurkkija taas tulee!"
Päärn huokaa, painaa suuren tumman päänsä käden varaan ja vastaa:
"Mitä tuo kaikki auttaa! Isäsi kuitenkin asiasi päättää!"
"No, ei hän minua väkisin rupea pakottamaan!" huutaa Miina ja kohottaa jäykästi kulmiaan. "Siitä asti, kun Maria meni miehelle, pidetään minua ainoana lapsena ja minä tahtoisin nähdä, kuinka he ainoata lastaan voisivat pakottaa miehelle, jolle hän ei tahdo mennä!"
"Noh, sitten tulee joku toinen ja vie sinut!"
"Miksi?"
"Sentähden, etten minä ole mikään naisen ottaja! Olen päivätyöläinen, joka äitiäni elätän, eikä minulla talontyttärelle ole mitään tarjoamista. — — — Moision herran kanssa ovat asiani niin pahat, ettei isän taloa eikä muutakaan paikkaa ole toivominen. Eikä sinun isäsikään minua, uppiniskaista, jota moisiossa ei suvaita, uskalla kotivävyksi ottaa. — — — Näethän itsekin, että toiveet ovat huonot."