"Hän on täällä vasta toista viikkoa."
"Eikö häntä sitten kohta opi tuntemaan?" nauroi Herbert. "Onhan hän teille jo antanut monta tuntia!"
"Hän on hyvä", päätti Raimund.
"Mutta hän on niin ihmeellinen monessa asiassa", lisäsi Ada miettiväisenä, "niin erilainen kuin neiti Ritter."
"Miten niin?"
"Hän ei kysy meiltä ainoastaan sitä, mitä kirjassa on, jonka hän antaa meille läksyksi, vaan tahtoo tietää yhtä ja toista, jota ei ole kirjoissa — — —. Hän näyttää akkunasta puita ja luontoa ja ihmisiä, ja kysyy sitten mitä mieleen tulee, ja meidän pitää vastata."
"Onko se sitten vaikeaa?"
"Ei, mutta neiti Marchand selittää aina noita asioita toisin, kuin me hänelle vastaamme. Hän huomaa aina jotakin korjaamista meidän vastauksissamme."
"Ja jos te ette vastaa oikein, onko hän paha?"
"Ei milloinkaan!" keskeytti Raimund. "Neiti Marchand ei ole paha, vaikka kuinka hullusti vastaisi. Hän selittää joka kerran pitkästi ja laajalti, minkätähden joku asia on niin eikä toisin."