"Mutta häntä eivät meidän olot näytä miellyttävän", kertoi Ada.
"Miksi niin?"
"Hän oli kaksi päivää melkein sairas. Ja sentähden, että hän säikähti ihmisten huutoa, kun heille tallissa annettiin vitsaa."
"Lapsi, ei sellaisista asioista puhuta", virkkoi paronitar moittien. "Jos en erehdy, on neiti Marchandilla hieman heikko terveys", lisäsi hän Herbertin puoleen kääntyen.
"Ei, mamma, neiti Marchand säikähti", vakuutti Ada. "Kuno ja minä näimme sen selvästi, sillä me olimme hänen kanssaan puistossa. Hänen koko ruumiinsa vapisi ja hän alkoi huutaa apua, sillä hän ei tietänyt, mitä se oli. Hän sanoi myös meille, ettei hän ole tottunut sellaisiin asioihin."
Nuoren paronin otsalle ilmaantui pilvi.
"Minkätähden te sitten silloin olitte ulkona?"
"Kävelimme puistossa."
"Ettekö tienneet, mitä tallissa tapahtui?"
"Ei — — — Mutta olisi neiti Marchand kuullut huudon huoneeseenkin, sillä nuo ihmiset —"