"Me sanomme sitä työorjuudeksi", vastasi palvelija nousten myös ylös.
"Ja teidän talonpojat tyytyvät siihen? Miksi eivät valita oikeudessa?"
"Jumala varjelkoon, neiti, kuka meillä uskaltaa valittaa! Ja mihin talonpoikain ääni kuuluu? Jos valittaa, saa vitsoja. Kaikki oikeusmiehet ovat myös moision isäntiä. Mene sitten moision herran luo valittamaan toisen moision herran hallitusta!"
"Onhan teillä ihmisiä, joilla ei ole maata?" kysyi kouluneiti seisottuaan hetken aikaa mietteissään ristissä käsin. "Minkälaista heidän elämänsä on?"
"Niin, onhan meillä niitäkin paljon!" vastasi Tohver huoaten. "Viimeisen kahden, kolmenkymmenen vuoden aikana ovat moision herrat hävittäneet paljon taloja, jopa kokonaisia kyliäkin ja ottaneet maat moisiolle. Jos ennen oli paljon maattomia ihmisiä, niin on nyt vielä enemmän. Nämä ihmiset ovat sekä talonpoikien että moision orjia. He eivät ole taloissa vakituisina palvelijoina, vaan on heillä jossain oma pieni hökkelinsä ja vaikka heillä ei ole maata, tekevät he siitäkin moisiolle päivätöitä — miehet pitkin vuotta päivän viikossa, vaimot kaksi päivää viikossa Jyrinpäivästä Mikkelinpäivään. Samoin täytyy talon palvelijan vaimon tehdä määräpäivänsä, vaikka hän ei saa moisiolta mitään, ei huonettakaan. Ja silloin eivät päivätyöläiset saa moisiosta ruokaakaan — vaan jokaisella tulee olla mukana oma eväspussinsa. Sen lisäksi täytyy naisten vielä kehrätä moisiolle kolme naulaa pellavia taikka kahdeksan naulaa tappuroita."
"Luonnollista siis on, ettei teillä ole rikkaita talonpoikia", lausui Juliette surullisesti nauraen. "Tässä maassa on vain moision herra rikas."
"Neuvokkaita ihmisiä on meillä myös alemman kansan keskuudessa", selitti Tohver, joka koitti olla todenmukainen. "Mutta ne eivät ole tavallisia talonpoikia, vaan kapakkain isäntiä, mylläriä ja muita keinottelijoita niinkuin aittamiehiä ja muita moision käskynhaltijoita, jotka salaa ovat koittaneet hankkia lisätuloja talonpoikain omaisuudesta."
"Vielä yksi kysymys, Tohver, kuinka teillä koulujen laita on? Käyvätkö lapset koulussa ja kutka ylläpitävät kouluja — moision herrat vai talonpojat?"
"Kouluista en tiedä paljon puhua", virkkoi Tohver raapien korvantaustaa. "Meidän kunnassamme ei ole kouluja, eikä monessa naapurikunnassakaan. Niitä saattaa olla joissakuissa paikoissa, missä on hyvä herra, ja siellä varmaankin saa opettaja moisiolta osan elatuksestaan, jos ei hänellä ole joku maatilkku."
"Siis kasvavat lapset täällä ilman minkäänlaista opetusta."