"Martin, hän haukkui sinua pannusepäksi!…"
"Niin, hän haukkui minua pannusepäksi!"
"Ja olet kuitenkin tehtailija!"
"Olen tehtailija!" toisti herra Riesemann koneellisesti, sillä hänen päänsä ei voinut vielä ajatella, maailma hänen ympärillään pyöri kuin tehtaan suuri väkipyörä.
Hänen surkuteltava hämminkinsä täytti rouva Riesemannin mielen osanotolla, hän juoksi hänen luokseen, kiersi kätensä hänen kaulaansa ja nyyhkytti!
"Martin, olemme häväistyt! Koko maailman silmissä häväistyt!"
Sen Martinkin käsitti, ja hieman toivuttuaan, valtasi hänen povensa hirmuinen viha niitä vastaan, jotka tämän loukkauksen olivat aiheuttaneet.
Loukkaajaa itseään ei hän saanut enää käsiinsä, mutta toinen, syyllinenhän oli lähellä.
"Lyön hänet maahan! Ruoskin hänet mäsäksi!" kiljaisi entinen pannuseppä, riuhtaisi itsensä vaimostaan irti ja juoksi kohotetuin nyrkein tyttärensä kammioon, josta nuori Göbler oli muutamia hetkiä sitten tullut ulos.
Hän työnsi oven enemmän jalallaan kuin kädellään auki ja ryntäsi sisään kauheasti kiroillen.