Ja herra Riesemann raapi korvallisensa verisiksi syvästä harmista. Sellainen vastaus, ja tämän häpeämättömän keltanokan piti jäädä ilman sitä!…
Riesemannin suureksi harmiksi ennätti nuori Silakka-Simo vielä yhdessä asiassa hänen edelleen.
Herra Oswald Göbler huolehti kunniastaan ja levitti kaupungille huhun, että hän oli hyljännyt morsiamensa. Riesemann tuli juttuineen, että morsian oli hyljännyt Göblerin, liian myöhään; hän tapasi ainoastaan epäileviä kasvoja ja olkapäiden kohottamisia. Ei auttanut mitään, että hän, tehdäkseen asian uskottavammaksi, kertoi miten hän oli näyttänyt nuorelle Göblerille, joka oli tullut hävyttömäksi, ovea ja sanonut:
"Tehtailija Riesemannin tytär ei tarvitse tuollaista Silakka-Simoa. Tehtailija Riesemannin tytär on jo kauvan toivonut, että tuollainen Silakka-Simo ei juoksisi hänen jäljessään!"
Pari kertaa joutui herra Riesemann raukka niin pahasti puheissaan kiinni, ettei tiennyt, minne silmänsä kääntäisi. Hänelle vastattiin:
"Mutta sehän ei ole lainkaan mahdollista, herra Riesemann, sillä tyttärenne lausui minulle itselleni, että purkaminen on tapahtunut herra Göblerin tahdosta."
Ja herra Riesemannin kysyessä tyttäreltään, onko hän kenellekään puhunut sellaista, sai hän vastaukseksi että kyllä, olen puhunut!
Suurimmalla rauhallisuudella!
Mutta minkätähden siis?
Vastaus: herra Göblerille mieliksi. Menetetyn morsiamen tähden hänelle mieliksi?