Ensinnäkin neidon ja nuoren Göblerin kihlauksen purkautuminen.
Sitten neidon pakeneminen pääkaupunkiin "armaansa luo".
Sitten kihlaus ja — häät rakastetun kanssa isän pakotuksesta.
Lopuksi nuorikon opinnot lääkärinarvoa varten lääketieteellisillä kursseilla naisia varten…
Että tyttö, joka sellaista teki, ei ollut täysin viisas — kuka uskalsikaan sitä epäillä! Ja puoli vuotta ja enemmänkin puhuttiin vaan "Riesemannin hullusta Stellasta." Ja kun muut asiat jo vähitellen unohtuivat, antoivat "hullun Stellan" opinnot yhä vielä aihetta päänpudistamisiin, silmien pyörittämisiin ja "Riesemann raukkojen" surkutteluun.
Sillä miten saattoikaan nainen, kunniallisen perheen lapsi, rikasten vanhempien tytär miten hän toki voikaan — ruveta ylioppilaaksi!
Onnettomat Tarton porvarit — sitä he eivät voineet käsittää eivätkä unohtaa!
Aivan samoin kuin rouva Riesemann parkakaan ei voinut unohtaa, että hänen tyttärensä oli valinnut — toisuskolaisen miehekseen.
Paraiten tottui herra Riesemann onnettomuuteen, joka oli kohdannut häntä, hänen taloaan ja tuttavapiiriään. Hän oli liikemies, joka ymmärsi mukautua kaikkiin olosuhteisiin. Jos joku sattui hänen läsnäollessaan puhumaan surkutellen ja ivaten hänen tyttärestään, avasi Riesemann silmänsä suuriksi, kohautti kummastellen olkapäitään ja huudahti pilkkaajalle syvällä äänellään:
"En ymmärrä teitä! Miksi ei nainen saisi hankkia itselleen korkeampaa sivistystä ja toimialaa… Elämmehän kahdennellakymmenellä vuosisadalla! Olen ylpeä tyttärestäni, jonka nimikorttia kerran koristaa lääkärin kunnianimi… Mutta te, kaikki te olette peräti vanhoillisia, jotka ette käsitä ajan vaatimuksia ja virtauksia!"