Ja sitte vasta — vastoin tavallisia tapoja — hän antoi heille isällisen siunauksensa.
Hän teki sen lyhyesti, kylmästi, vastenmielisesti — mutta hän teki sen. Ja lupansa, että tytär saa lukea lääkäriksi, lisäsi hän kysymättä…
Mutta hänellä oli vielä yksi murhe sydämellään.
Hän vaati, että morsiuspari asuisi häihin asti erillään toisistaan. Morsiamen piti "heti" lähteä yhteisestä asunnosta… Mutta sillä vaatimuksella ei ollut onnea lasten puolelta. He vastustivat sitä jyrkästi ja vakuuttivat hänelle, että se ei hyödytä mitään, että tapahtunutta ei enää voi tehdä tapahtumattomaksi. Ja hän myöntyi raskain sydämin.
"En kuitenkaan salli, että Riesemannin tytär asuu tällaisessa kurjassa sopessa", lausui hän, kohottaen päätään ja luoden katseensa nuoren parin pienessä pesässä ympärilleen.
Ja hän sieppasi taskustaan täysinäisen kukkaron ja latoi pöydän kulmalle joukon kultarahoja. Ja nuori pari antoi sen tapahtua, etteivät pahottaisi hänen mieltään. Sitten pakeni tehtailija Riesemann pienestä kurjasta pesästä, joka kätki niin paljon puhdasta onnea.
XIII
Stella Riesemannin asia antoi Tarton kahvi- ja olutpöytäseuroille ainakin puoleksi vuodeksi kiitollisinta puheen ainetta.
Se oli todellakin asia, joka herätti huomiota, joka saatti mielet ja kielet kerraksi liikkeeseen!
Ja miten siinä seurasi juttu toistaan, niin että, kun yksi vielä ajatteli, toisella oli jo selvitys valmiina!