"Jo siksi, että ne koskevat teidän sukupuoltanne."
Stella selaili pintapuolisesti yhtä venäjänkielistä kirjaa ja oli mietteissään.
"Joskus huvittaisivat ne minua, ainakin alkaisivat huvittaa minua, mutta minähän en voi niissä toimia, minulle ei jää siihen aikaa, ei nyt eikä vastedeskään."
"Teidän pitäisi varata itsellenne aikaa, neiti Riesemann. Se on välttämättömän tarpeellista, jos —"
"No, jos —?"
"Jos tahdotte tulla arvostelijaksi ja vieläpä armottomaksi arvostelijaksi", nauroi Andrei Petrowitsch. "Vai luuletteko, että arvostelija voi tietoja, elämänkokemusta ja yleisten olojen opettavaa tuntemusta omaamatta toimia?"
"Mutta sehän oli vaan pilaa, herra Kurbatow! Ja me pidimme, siitä alhaalla puhellessamme, ainoastaan kaunokirjallisuutta silmällä. Te tahdoitte antaa minun lukea romaaneja, joissa kuvataan oloja ja ihmisiä oikeammin, todellisemmin, puolueettomammin, kuin niissä kirjoissa, joita olen tähän saakka lukenut."
"Pilaa, neiti Riesemann? Teittekö vaan pilaa? Ette siis halua oppia arvostelemaan, selvemmin terävämmin ja syvemmälle tunkevin silmin katselemaan maailmaa ja ihmisiä?… Niin, silloin ette tarvitse parempaa kaunokirjallisuutta! Mitä te sillä silloin tekisitte? Miksi pitäisi astua ensimäistä askelta, kun tietää, että kaikki jää tekemättä? Oletteko siis puolinaisten toimenpiteiden ystävä, neiti Riesemann?"
"Olen jo sanonut teille, että en voi astua täyttä askelta, ja etten sitä tarvitsekaan tehdä. Kaunokirjallisuutta luen vaan huvikseni. Pidemmälle ja syvemmälle en voi, en saata mennä."
"Ajan puutteenko tähden?"