"En, Andrei Petrowitsch. Mutta miksi se sinua pahoittaa?"
"Isäsi panee pahakseen, että sinä minun esimerkkiäni seuraten pyydät päästä tehtaaseen ja tahdot laiminlyödä opintosi. Hän ei silloin sallisi minunkaan käydä tehtaassa, ja se pahoittaisi minua."
"Siis en pyydä", sanoi poika päättäväisesti.
"Yhteen asiaan voin kuitenkin myöntyä: voit tulla usein kanssani tehtaaseen ja siellä katsella, miten työtä tehdään."
Siihen Eberhard lopulta oli tyytyväinen.
Seuraavasta päivästä alkaen alkoi Andrei Petrowitsch kulkea iltapäivin Riesemannin tehtaassa työssä. Hän ajoi rattailla tahi rautateitse kaupunkiin ja tuli sieltä myöhään illalla, toisinaan vasta varhain aamulla takaisin, nimittäin silloin kun hän oli ottanut valamistyöhön osaa.
Herra Riesemannin arvelu, että kandidati herra hyvin pian kyllästyy ja väsyy tehtaan ummehtuneeseen ilmaan ja likaiseen, raskaaseen työhön, ei käynyt toteen. Andrei Petrowitsch ei lähtenyt tehtaasta ensimäisenä, eikä seuraavinakaan päivinä, ja herra Riesemann voi omin silmin nähdä ja johtavalta insinööriltä ja työnjohtajilta kuulla, että herra kandidati ei pelännyt raskaimpiakaan töitä, että hän etsi juuri voimia ja vaivoja vaativia tehtäviä, että hän koetti olla samalla hyvä oppilas ja hyvä työmies. Hän ei kyllä voinut vetää toisille vertoja kestävyydessä, hän väsyi pian ja piti lepoaikoja, jota toiset eivät tohtineet. Mutta hän tarttui aina uudella innolla ja halulla työhön, karkaisi ruumiinvoimiaan, harjoitti jäseniään ja voitti siten väsymyksensä ja kyllästymisensä.
Riesemannin kotiopettajan työläiseksi rupeaminen herätti perheen tuttavapiirissä luonnollisesti huomiota — "kiusallista huomiota" niinkuin rouva Göbler väitti. Ensinnä kummasteltiin, lausuttiin epäilyksiä, pudistettiin päitä, lyötiin käsiä yhteen, — sitte alettiin nauraa, pilkata, ivaten puhua ja lopuksi — vainuta kaikenlaisia vaarallisia tarkoituksia.
"Hän koettaa tehdä itseään huvittavaksi — tahtoo herättää huomiota — tahtoo erikoisesti loistaa — se oli Rita Riesemannin, Oswald Göblerin, Henrik Bergmannin ja useiden muiden ensimäinen arvelu."
Sitten tulivat rouva Riesemann, rouva Göbler ja useat muut kunnianarvoiset rouvat ja joutuivat siihen johtopäätökseen, että sellainen — "temppuileminen" ei sopinut tehtailija Riesemannin kotiopettajalle. Se koski talon kunniaa; Eberhard ei voinut ottaa tehtaalaisella tunteja, eikä tehtaalainen, niinkuin eräs rouva Meier nerokkaasti huomautti, voinut antaa mitään tunteja Eberhard Riesemannille. Taasen oli opettajan auktoriteetti oppilaan suhteen vaarassa; mitä voikaan sivistyneen perheen poika oppia ihmiseltä, joka seurustelee joka päivä työläisten kanssa, joka asettuu heidän tasalleen ja on heidän kanssaan veljellisessä yhteydessä!