"Siinä näet! Ja he eivät ole katupoikia eivätkä kylän lapsia! Oletko nyt siis parempi heitä?… Ja jos todella olisit parempi, Eberhard, niin tiedätkö, mitä sinun olisi tehtävä? Sinun tulisi olla usein heidän seurassaan, opettaaksesi heitä paremmiksi! Silloin tekisit heille oikein ja täyttäisit velvollisuutesi heitä kohtaan"…
Sellaista mieletöntä moralin opetusta oli neiti Rita sattumalta joutunut kuulemaan, kertoi sen, siveellisestä suuttumuksesta punottaen, vanhemmilleen, ja Eberhard, jolta nämä asiaa tutkivat, voi sen ainoastaan todistaa oikeaksi.
Kummallinen kasvattaja! Hän ei ainoastaan kehoittanut tehtailija Riesemannin poikaa seurustelemaan ystävällisesti kylänviikarien ja katupoikien kanssa, vaan selitti vielä oppilaalleen vanhempien entiset opetukset valheeksi ja halveksi niitä! Samalla muutti hän usein opetuksensa teoksi, vietti kasvattinsa kera aikaansa kylän savupirteissä, vainioilla ja kujilla kylän lasten seurassa.
Toinen tärkeämpi asia, jota Riesemannit eivät voineet ollenkaan sietää, oli heidän opettajansa työskentely tehtaassa.
Jonkun ajan kuluttua alkoi herra Riesemannkin huomata, että asiat kehittyivät tavalla, joka rikkoi hyvää järjestystä ja hyviä tapoja vastaan, että hän olisi tehnyt paremmin, kun ei olisi suostunut siihen. Riesemann huomasi nimittäin jonkun ajan kuluttua, että herra kandidati seurustelee veljellisesti työmiesten, etenkin apurien ja oppipoikien kanssa. Se ihminen ei työmiehen puvussaan ollenkaan muistanut, että hän oli ruvennut työmieheksi ainoastaan huvikseen, piloillaan, vallattomasta mielijohteesta. Se loukkasi herra Riesemannia. Herra kandidati ei muistanut ylläpitää omaa eikä siis myöskään hänen arvoaan alempiaan kohtaan. Hän oli täydelleen vapaa siitä ylpeydestä, joka on tarpeellinen eri ihmisryhmien erottamiseksi toisistaan. Työmiehet saattoivat ivaten lausua toisilleen; "Katsohan, minkälaista yksinkertaista ihmistä meidän herramme pitää kotiopettajana!" Ja sitä ajatusta ei Riesemann voinut sietää.
Samoin alkoi tehtailija salaa peljätä, mitä hän ei alussa ollut peljännyt: että venäläinen ylioppilas kylvää työmiesten sekaan huonoja siemeniä. Hänellä ei ollut tähän arveluunsa mitään varmaa tukea, mutta hän huomasi kasvavalla pelolla — ja insinööri ja työnjohtajat kiinnittivät hänen huomionsa tähän ilmiöön —, että Andrei Petrowitschiliä on liiaksi paljon puhelemista työmiesten kanssa, että hän usein näkyi pitävän heidän kanssaan neuvotteluja, jakoi heille selityksiä ja opetuksia. Keskustelujen sisällöstä tuli vähän tunnetuksi, ja mikä tuli tunnetuksi, ei ollut epäiltävää. Mutta herra Riesemann, varovaisena miehenä, jonka epäluulo oli herännyt, ajatteli itsekseen, että on parempi karttaa kuin katua ja antoi Andrei Petrowitschin loppuaikoina kautta rantain huomata, että olisi toivottavaa, että hän heittäisi nyt työmiehen takin yltään ja olisi jälleen yksinomaan hänen poikansa kotiopettaja.
Suurinta mielipahaa, niin, julkista vihaa herätti Riesemannin perheessä se vaikutus, joka venäläisellä oli tehtailijan vanhempaan tyttäreen, kauppias Göblerin kihlattuun morsiameen. Se vaikutus alkoi tulla vaaralliseksi, uhata aavistamattomilla seurauksilla. Stella ei ainoastaan irroittautunut kaikesta, joka siihen asti oli muodostanut hänen elämänsä sisällön ja muodon, ei ainoastaan karttanut entisiä seuralaisiaan, huvejaan, ajanvietteitään, vaan hän vapautti itsensä vallitsevasta perhe- ja talojärjestyksestä, heikensi entisiä itsensä, vanhempiensa ja sisarensa välisiä siteitä ja näkyi kaikkien suureksi mielipahaksi hoitavan huolettomasti niitäkin siteitä, jotka yhdistivät hänet sulhaseensa. Hän ei koettanutkaan salata Oswald Göbleriltä henkistä yhteyttään ja sopusointuaan Andrei Petrowitschin kanssa, hän näkyi haluavan usein kiihottaa ja ärsytellä häntä, ja yhä useammin hän osoitti halua vaatia sulhastaan periaatteellisiin väittelyihin terävästi arvostellen niitä asioita ja mielipiteitä, joita Göbler puolsi, osottaakseen hänelle, kuinka paljon nämä ajatukset eroavat elävästä todellisuudesta. Noin syntyneitä ajatustenvaihtoja, jotka usein muodostuivat kiivaiksi väittelyiksi, seurasi kyllä hellä leppyminen molemminpuolisine anteeksipyyntöineen. Mutta joka tarkemmin piti silmällä nuorten suhdetta, teki sen johtopäätöksen, että asiat eivät olleet niinkuin olla pitäisi, että heidän tulevaisuutensa näytti hyvin vakavalta ja uhkaavalta.
Ja niin tuli ratkaiseva päivä — ratkaiseva morsiusparille, ratkaiseva herra Riesemannille, ratkaiseva Andrei Kurbatowille.
Stella Riesemann ilmoitti sulhaselleen päätöksensä, jäädä vielä Stella Riesemanniksi ja vielä sittenkin, kun hän oli tullut rouva Göbleriksi, olla Stella Riesemann ja elää aina hänen kanssaan Stella Riesemannina — ei tehtailija Riesemannin tyttärenä, vaan yksinkertaisesti Stella Riesemannina.
"Tahdon olla minä, enkä sinä ", sanoi Stella Riesemann tulevalle puolisolleen.