Herra Oswald Göbler ei ollut tuhma mies. Hän oli oppinut paljon, paljon nähnyt, paljon kuullut, paljon lukenut. Hän tilasi kahta saksalaista sanomalehteä, joista toinen oli vapaamielinen, toinen vanhoillinen, otti ne usein käteensä ja luki niitä. Häntä voi usea vaikuttava kirjoitus Maximilian Hardenin "Zukunftissa", erittäinkin ne, joissa kiitettiin Bismark vainajaa, innostuttaa, ja klubissa oli hän yksi niistä, jotka tunsivat parhaiten yleismaailmallista politikaa, erittäinkin kysymyksiä sodasta ja rauhasta, mutta myöskin yhteiskunnallisia kysymyksiä. Väittelyt politikasta, joihin hän otti osaa, olivat aina hyvin vilkkaat. Hän uskalsi julkisesti nousta vastustamaan paikallisen saksalaisen päivälehden toimittajaakin. Herra Oswald Göbler luki myöskin kirjallisuutta, eikä mitään huonoa. Romaanit, joita kirjakauppiaat hänelle antoivat käteen, olivat aina "uutuuksia", elleivät ne olleet sellaisia, joita ainoastaan poikamiehet voivat lukea. Herra Oswald Göbler kävi myöskin teatterissa, eikä ainoastaan sunnuntai-iltoina, niinkuin pikkukauppiaat ja puotipalvelijat, vaan silloin kun esitettiin Sudermannin, Hauptmannin tahi Ibsenin teoksia. Ja hän käsitti, mitä silloin näyteltiin; ainakin lausui hän näistä kappaleista mietteitä ja ajatuksia, jotka usein poikkesivat paikallisen saksalaisen päivälehden teatteriarvostelijan arvosteluista. Ja lopuksi — mikä on pääasia — herra Oswald Göbler oli hyvä seuramies, syvä ihmistuntija. Hän ei ollut sellainen tavallinen sivistynyt elostelija, josta sanotaan, että hän elää elääkseen, ei yksinomaan taitava kavaljeeri, joka tahtoo yksinomaan miellyttää naisia, vaan hänessä oli suuri määrä synnynnäistä neroa, synnynnäistä hauskuutta, joka tuotti hänelle tuttavapiirissään lisänimen "nerokas", eikä syyttä.
Herra Oswald Göbler ei ollut tuhma mies. Ja kuitenkaan ei hän käsittänyt, mitä Stella Riesemann sanoi. Hän ei käsittänyt Stella Riesemannia silloinkaan, kun tämä hänelle selvin sanoin selitti tahtovansa lukea Pietarin lääketieteellisillä kursseilla naislääkäriksi, ja ryhtyä harjoittamaan tätä tointa myöhemmin, herra Göblerin vaimona. Erittäinkin jäivät herra Göblerille käsittämättömiksi syyt, jotka saattoivat Stella Riesemannin lykkäämään avioliiton solmimisen, — avioliiton solmimisen Oswald Göblerin kanssa toistaiseksi ja mitkä saattoivat suurkauppias Oswald Göblerin rouvan harjoittamaan tointa, jota hänen ei tarvinnut harjoittaa. Työtähän tekevät ainoastaan ne, jotka eivät muuten tule toimeen!
Mitä merkitsi: "Tahdon itse ansaita ylöspitoni, omalla työlläni ansaita, en tahdo toisten työllä elää, en tahdo, että toiset tekevät minun puolestani työtä, sillaikaa kun itse olen laiskana — tahdon olla ihminen, en loinen?"
Herra Oswald Göbler katsoi hetkisen morsiantaan silmiin ja hänestä tuntui ikäänkuin seisoisi hän tutkimattoman arvoituksen edessä. Ja siksi oli hänen ensimäinen ajatuksensa ja lauseensa:
"Mutta ajattelehan toki, mitä ihmiset minusta sanoisivat! Ajattelehan toki, mitä minusta sanottaisiin, jos laskisin morsiameni useaksi vuodeksi avaraan maailmaan, jos antaisin vaimoni tehdä työtä!"
Mitä ihmiset sanoisivat Stella Riesemannista ja rouva Göbleristä, se ajatus ja tunne vaivasi herra Göbleriä. Stella Riesemann huomasi luonnollisesti sen.
"Mutta sehän on meille yhdentekevää, mitä ihmiset meistä sanovat", lausui Stella. "Emmehän tee mitään pahaa!"
Herra Oswald Göbler selitti, ettei hänelle ole ollenkaan yhdentekevää, mitä ihmiset hänestä puhuvat, hän ei voi tehdä itseään naurunalaiseksi. Hänen tuli pitää huolta arvostaan, nimestään.
Morsiamen selitys, että herra Göblerin arvoa ja nimeä ei uhkaa mikään vaara, ei tehnyt sulhaseen mitään vaikutusta.
"En ole narri enkä aio ruveta narriksi!" huudahti herra Göbler, repien armotta kauniita viiksiään, ja sama herra Göbler, jonka periaatteena oli sulhasena empimättä täyttää morsiamen toivomukset, suuttui äkkiä, eikä ajatellutkaan täyttää morsiamensa toivomusta. Hänen vihansa kuitenkin kohdistui etupäässä sitä henkilöä kohtaan, joka hänen arvelunsa mukaan oli saanut hänen morsiamensa toivomaan sellaista, jota hän ei voinut täyttää. Hän alkoi sisimmässään sadatella ja kirota tätä miestä ja ilmaisi tunteensa hieman hienommin sanoillakin.