Egloff nauroi: "Aivan niin. Minun puolellani oleminen ei kuulu juuri täällä päin tapoihin."
Naiset nousivat korttipöydästä. Portaiden edessä kilahtelivat rekien kulkuset. Vieraat lähtivät pois. Kun talossa oli jälleen hiljaista ja tyhjää, seisoi Egloff hetkisen mietteissään musiikkihuoneessa, sitten kutsui hän Klausin ja sanoi: "Valjastettakoon hevonen, menen vielä kaupunkiin klubiin."
Paroonitar ja neiti von Dussa istuivat jälleen rauhassa arkihuoneessa lampun ääressä, paroonitar kutoi riikinkukonsinistä käsityötään, neiti von Dussa oli asettanut lornetin nenälleen ja avannut kirjan, mutta nojasi päätään tuolin selustaan. Kun Egloffin reen kulkuset kaikuivat sisään, sanoi paroonitar: "Hän menee jälleen ulos." "Niin", sanoi neiti von Dussa. "Hän on taas sangen levoton", tuumi paroonitar. — "Sangen levoton", vahvisti neiti von Dussa, sitten jatkoi hän valittaen: "Kunpa hän löytäisi oikean vaimon." "Niin, tietäisittekö te sopivan?" kysyi paroonitar ärtyisästi. Neiti von Dussa pudisti päätään. "Nämä molemmat tytöt elämyksineen ja kokemuksineen eivät varmaankaan ole sopivat." Paroonitar katsahti käsityöstään ja sanoi terävästi: "Gertrudista on tullut narri, Fastrade lienee kunnon tyttö, vahinko vaan —"
"Niin, vahinko vaan", toisti neiti von Dussa ja kumartui lukemaan kirjaansa.
SEITSEMÄS LUKU.
Oli aamiaisaika, kun paroonitar Arabella huolestuneena kurtisti harmaita kulmakarvojaan ja sanoi Fastradelle: "En ole koko yönä osannut nukkua, ajatus, että sinun täytyy tänään iltapäivällä lähteä metsään tuon raja-asian takia, ei antanut minulle rauhaa. Se ei sovi. Aikaisemmin ei isäsi mitenkään olisi sallinut sitä. Vilustumiseni vuoksi en voi lähteä mukaasi, Ruhkea ei voi ottaa lukuun ja sinun pitää nyt mennä sinne tapaamaan tuota huonomaineista nuorta miestä."
"Huonomaineista?" kysyi Fastrade. "Onko hän sitten tosiaankin huonomaineinen?" Ja Fastrade hymyili tätä sanoessaan hiukan halveksivasti.
"No niin", jatkoi paroonitar kiihoittuneena, "hyväksi ei hänen mainettaan voi sanoa, hänestä saa kuulla kaikenlaista. Hyvä ihminen ei hän missään tapauksessa ole."
"Niinhän täällä on ollut aina", vastasi Fastrade, "ihmisille on nopeasti liimattu nimiliput kylkeen ja niihin kirjoitettu: tämä on huono ihminen ja se pannaan kerta kaikkiaan myrkkykaappiin." Fastrade ihmetteli itsekin sanojensa terävyyttä, ja paroonittaren sisäänpainuneet posket punastuivat hiukan. "Minä en, rakas lapsi", sanoi hän, "ole pannut alkuun hänen huonoa mainettaan, ja missään tapauksessa ei ole sopivaa, että olet siellä yksin. Kirjoitan Gertrud Port'ille ja pyydän häntä saapumaan myös sinne, sitten on teitä edes kaksi."
"Ah niin", sanoi Fastrade, "unohdinkin että taas olen se hyvin suojeltu tyttö, jota täytyy puolustaa ja vartioida ja jota vaarat väijyvät kaikkialla."