Elokuun 3 päivänä palasi kenraalikuvernööri matkaltansa. Minä kävin hänen luonansa samana päivänä, lähinnä varapuheenjohtajan nimityksen johdosta, mutta myöskin puhuakseni valtiopäivien avaamisesta. Varsinaisena asianani oli kuitenkin valtaistuinpuhe, ja minä esitin, että Boeckmann nyt, mikäli mahdollista, saisi H. Majesteettinsa muuttamaan asiakirjaa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli aivan mahdotonta. Kuitenkin selitti Boeckmann, että puheen tarkoituksena ei ollut moittia eduskunnan yleistä kantaa, vaan yksityisiä lausuntoja, erittäinkin sosialistien, ja antoi minulle oikeuden yhdessä venäjänkielen kääntäjän kanssa antaa puheelle se suomalainen ja ruotsalainen muoto, että se, samalla kuin toisi esille venäläisen tekstin ajatuksen, ei vaikuttaisi loukkaavasti. Minä käytin hyväkseni tätä lupaa ja meidän onnistui lausetapojen vivahduksia sievistämällä antaa puheelle hiukan leppeämpi muoto silti poikkeamatta alkuperäisestä tekstistä. Elokuun 4 päivänä oli Svinhufvud luonani ja näytti minulle vastauspuheensa, mikä mielestäni oli muodoltansa sävyisä, ja jota vastaan minun arveluni mukaan ei ollut syytä mitään huomauttaa. 5 päivänä tapahtuivat valtiopäiväin juhlalliset avajaiset totuttuun tapaan ja kaikki kävi hyvin. Boeckmann oli tyytyväinen.
Eräs lausunto kokoomussenaatin ensimmäisessä kokouksessa.
Heti valtiopäiväin avajaisten jälkeen elokuun 5 päivänä kokoontui uusi senaatti ensimmäiseen täysistuntoonsa. Kun uudet jäsenet olivat tehneet valansa, pidin minä suomeksi puheen, missä lausuin muutamia tervehdyssanoja sekä tyytyväisyyteni siitä, että maan hallitusneuvosto, joka pitemmän aikaa oli tehnyt työtä supistetuin voimin, jälleen oli täysilukuinen. Puheessa lausuttiin edelleen:
"Meidän hallintomme vahva keskitys vaatii senaatin jäseniltä paljon aikaa ja voimia, mutta se ei saa haitallisesti vaikuttaa sen monipuolisen yhteiskunnallisen uudistustyön jatkamiseen, johon senaatti ja kansanedustus viime vuosien kuluessa ovat panneet harrasta huolta, vaikka tämä työ viime kuukausien aikana senaatin jäsenten vähäisen lukumäärän tähden pakosta on jäänyt melkoisesti syrjään. Tämä tehtävä vaatii senaatilta paljon sekä aloitekykyä että työn alla olevan lakiehdotuksen perusteellista ja asiantuntevaa tarkastamista. Näiden vaatimusten täyttämisen edellytykset ovat epäilemättä se harrastus, se työkyky ja ne tiedot, joita tämän neuvoskunnan jäsenillä on. Lienee kuitenkin vaikeata äsken muodostetulle hallitukselle esittää mitään näitä kysymyksiä koskevaa varmaa ohjelmaa, kun se on sillä tavalla kokoonpantu ja sillä tavalla syntynyt kuin nykyinen. Se voi saada varmemman muodon vasta työn varrella. Mutta hyvä tahto ja pyrkimys katsoa isänmaan etua ennen puoluenäkökohtia pitää meillä kaikilla olla, jos mieli saada toimeen hedelmällistä työtä tällä alalla. Jos sellaista tahtoa ja pyrkimystä on olemassa, niin antaa se siveellistä ja aatteellista voimaa hallitukselle, johon kuuluu henkilöitä, jotka edustavat erilaisia katsantotapoja sisäisissä, poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissämme. Eri mielipiteet ovat silloin omiansa pikemmin lujittamaan kuin hajoittamaan. Hyvän esimerkin tästä asiasta on antanut se hallitus, joka viime vuosina on hoitanut maan asioita ja joka myöskään ei ollut yksipuolinen puoluehallitus.
"Joskin niinmuodoin uusi senaatti lähtee toimeensa ilman etukäteen tehtyä ohjelmaa, jonka mukaan meidän sisäiset asiamme olisivat hoidettavat, niin täytyy kuitenkin niiden suurten poliittisten kysymysten, jotka koskevat meidän maamme elinehtoja, olla pääpiirteissänsä selviä. Tässä suhteessa voi senaatti, joka henkilöidensä ja puoluekokoomuksensa puolesta on uudestaan järjestetty, pitää silmämääränänsä ainoastaan sitä samaa, kuin se neuvosto, joka järjestettiin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa marraskuun-manifestin julkaisemisen jälkeen, nimittäin laillisen järjestyksen palauttamista ja ylläpitämistä sekä meidän autonomiamme puolustamista, meidän maamme historiallisesti ja oikeudellisesti vahvistettua asemaa Venäjän valtakunnan sisällä. Vain tällä perusteella voi senaatti puolestansa tehdä työtä, jotta keisarikunnan ja Suomen väliset riitakysymykset saataisiin tasoitetuiksi ja rauhallisemmat olot palautetuiksi. Tässä suhteessa tulee siis luonnollisesti uusi senaatti olemaan vanhan jatkaja.
"Kokoomushallituksen aikaansaamista on useilla tahoilla maassamme jo kauan kannatettu, mutta kuitenkaan ei senaatin nykyinen muuttunut kokoomus ole seuraus puolueiden keskinäisestä lähentymisestä, vaan se on syntynyt olosuhteiden pakosta. Sisäinen puoluehajaannus ei ole vähentynyt uuden edustuksen kautta, mutta ulkonaiset vaarat ovat lisääntyneet. Kotimaisen hallituksen asema on sen vuoksi tullut huomattavasti vaikeammaksi. Missä määrin riitaisuuksien katkeruus ja puolueiden välinen epäluottamus voi vähentyä sen kautta, että on olemassa kokoomushallitus nykyisen kaltainen, ja kuinka sen onnistuu selviytyä niistä vaikeuksista, jotka johtuvat meidän suhteestamme Venäjään, sitä ei voida varmuudella etukäteen sanoa, mutta täytyy koettaa. Jos siinä onnistutaan ja jos suurempaa yhteisymmärrystä voidaan saada aikaan hallituksen ja edustuksen välillä, niin siitä epäilemättä johtuu paljon hyvää maallemme. Jotta tämä päätarkoitus saavutettaisiin, niin täytyy meidän kunkin paikallansa tehdä työtä parhaan kykymme ja vakaumuksemme mukaan.
"Minä toivon, että hyvä tahto ja henkilökohtainen luottamus on välillämme vallitseva ja meidän yhteistyöstämme sen kautta on tuleva niin hyvää kuin mahdollista. Omasta puolestani on minulla se toivo, että minä vastanimitettynä ja kokemattomana varapuheenjohtajana olen saava suosiollista tukea niin hyvin vanhempien kuin nuorempien virkatoverien puolelta."
Niinkuin näkyy, ei puhe luonteeltansa ollut mikään uuden senaatin ohjelmapuhe, vaan se oli minun senaattoritovereilleni suuntaama lausunto. Minä tahdoin esiintuoda, että minun käsitykseni mukaan työmme yleinen suunta oli oleva sama kuin se, minkä olivat määränneet eronneen senaatin periaatteet. Minä olin puheessani koettanut välttää kaikkea, joka voi tuntua loukkaavalta tai epämieluisalta uusien virkatoverien mielestä. Minä hämmästyin sen vuoksi suuresti, kun Danielson-Kalmarin kautta saman päivän iltana sain kuulla, että häneen ja hänen puolueystäviinsä puhe oli tehnyt ikävän vaikutuksen. Hän pelkäsi, että siitä johtuisi ikävyyksiä kokoomukselle, minkä vuoksi olisi parasta, että puhetta ei julkaistaisi. Mutta minä olin jo kuitenkin pyynnöstä antanut lausuntoni Helsingin Sanomille. Jotta riitaisuuksia heti yhteistyömme alussa vältettäisiin, pyysin minä toimitusta antamaan julkaisemisen jäädä toistaiseksi. Erään yövuorossa olevan toimitushenkilön hutiloimisen kautta tuli kuitenkin valmiiksi ladottu lausunto seuraavan päivän numeroon. Se kierteli luonnollisesti sitten muissa lehdissä ja sitä selosteltiin ja sitä arvosteltiin. Nuorsuomalainen sanomalehti "Suomalainen Kansa", jonka johtavana henkenä oli J. Castrén ja joka alusta alkaen oli vastustavalla kannalla uuteen senaattiin nähden, sanoi puheen olevan laimean ja värittömän sekä osoittavan sitä, että todella perustuslaillinen henki ei enää ollut senaatissa vallitsevana. Uudessa Suomettaressa taasen oli sangen kiivas hyökkäys puhetta ja sen "mecheliniläistä" väriä vastaan sekä se ajatus, että suomalainen puolue ei saattaisi sietää tätä henkeä, jos se senaatissa tulisi ilmi. Helsingin Sanomat arvelivat, että koska puhe oli herättänyt tyytymättömyyttä aivan vastakkaisilla tahoilla, niin se todennäköisesti oli osunut oikeaan. Ruotsalaiset sanomalehdet lausuivat yleensä tyytyväisyytensä ja arvelivat, että puhe todisti "hyvää tahtoa ja pyrkimystä kaikista puoluenäkökohdista huolimatta toimia sisäisten asioiden onnelliseksi ratkaisemiseksi". Puhettani vastaan suunnatuissa hyökkäyksissä ilmeni kuitenkin puoluemieltä, joka ei ennustanut hyvää kokoomukselle. Jotta ei senaatin sisäinen tilanne kärjistyisi, luovuin minä aikeestani liittää puhe kokonaisuudessaan pöytäkirjaan.
Elokuun 8 päivänä olin minä kutsuttu kenraalikuvernöörin luokse. Hänellä oli puheen venäläinen käännös edessänsä ja hän lausui tyytymättömyytensä sen johdosta. Uuden Suomettaren kirjoitus oli ilmeisesti säikyttänyt häntä ja hän luuli, että taantumuksellinen venäläinen sanomalehdistö hyökkäisi häntä ja senaattia vastaan ja siten tekisi aseman vaikeammaksi. Oli pakko, sanoi hän, puheesta saada se käsitys, että uuden senaatin tarkoitus oli lähteä kulkemaan samaa suuntaa kuin Mechelinin, ja se ei ollut tarkoitus. Hän mainitsi, että kun hän oli puhunut Stolypinin kanssa minusta, niin oli tämä sanonut, että minä kerran käydessäni hänen luonansa olin häneen jättänyt hyvän vaikutuksen, mutta että hänelle sittemmin oli ilmoitettu, että minä olin puhdas "mecheliniläinen" tahi että minä olin Mechelinin vaikutuksen alainen. Boeckmann oli silloin vastannut Stolypinille, että hän tosin ei osannut lukea, mitä ihmisten sydämissä oli, mutta että minun yleisesti arveltiin olevan hillityn poliitikon, ja että hän henkilökohtaisestikin oli saanut saman vaikutelman. Nyt tietysti häntä, sanoi hän, tultaisiin moittimaan siitä, että hän oli ehdottanut minua varapuheenjohtajaksi. Minä selitin, että minusta olisi ikävää, jos kenraalikuvernööri tässä kohdin olisi pettynyt ja jos hänen asemansa minun kauttani tuli vaikeammaksi, sekä selitin, mitkä puheeni vaikuttimet olivat olleet, huomauttaen vielä, että minä olin puhunut vain siitä, mille perusteille Venäjänpolitiikkamme olisi rakennettava, mutta en sen menetelmistä. Tuntui siltä, kuin olisi keskustelu jonkun verran rauhoittanut Boeckmannia.
Käyntejä Stolypinin luona syys- ja joulukuussa 1908.