Samassa yhteydessä Langhoff antoi minulle tietoja myöskin esittelykysymyksestä. Keisari oli hänelle maininnut, ettei hän määräyksellä ollut tarkoittanut sellaista tulosta, johon ministerineuvosto asian nyt oli saattanut. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että kysymys tulisi sekakonferenssin käsiteltäväksi, joka epäilemättä saataisiin aikaan. Vain tärkeimmistä kysymyksistä keisari toivoi ministerineuvoston antavan lausuntonsa. Olisi tehtävä luettelo niistä erilaatuisista kysymyksistä, jotka kuuluivat siihen luokkaan. Langhoff toivoi sen johdosta, että asia vielä voitaisiin järjestää.
Kokoomussenaatin hajaantuminen 1909.
Minun varapuheenjohtaja-aikanani esiintyi suuri joukko valtio-oikeudellisia riitakysymyksiä, ja selvää oli, että kokoomussenaatti, jos se tahtoi ylläpitää perustuslainmukaisia laillisuusperiaatteita, ei kauaa voisi pysyä pystyssä. Saada venäläiset viranomaiset ymmärtämään meidän näkökantaamme riidanalaisissa kysymyksissä oli silloisissa olosuhteissa melkein mahdotonta. Tärkein ja polttavin kaikista riidanaiheista oli esittelykysymys, ja me kokoomussenaatin perustuslaillismieliset olimme valmistautuneet kaatumaan siihen. Mutta ei tämä, vaan eräs toinen, toisarvoinen kysymys oli lähimpänä aiheena eroomme, nimittäin maanvuokralain johdanto.
Eduskunta oli pitkien neuvottelujen jälkeen, joissa ilmeni paljon erimielisyyttä, syksyn kuluessa hyväksynyt asetuksen "torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrauksesta", ja senaatti oli H. Majesteetilleen antanut puoltolauseensa sen vahvistamiseksi. Se oli silloin myöskin huomauttanut, että olisi tärkeätä saada laki vahvistetuksi ja julkaistuksi ennen maaliskuun 14 päivää, jotta niiden vuokraajain, jotka olivat saaneet käskyn muuttaa sanottuna päivänä, ei tarvitsisi jättää hallussaan olevia tiloja ja maa-alueita. Asian käsittelyä ministerineuvostossa oli ministerivaltiosihteeri kiirehtinyt, ja laki esiteltiin ja sai keisarin vahvistuksen maaliskuun 12 päivänä. Mutta lakiin oli, Venäjän ministerineuvoston ehdotuksesta, lisätty näin kuuluva johdanto: "Hänen Majesteettinsa Keisari on, huolehtien Suomen köyhimpien kansanluokkien elinehtojen parantamisesta, Suomen valtiopäiväin esityksestä, poikkeuksellisesti ja tällä kertaa kiinnittämättä huomiota siihen seikkaan, että tätä esitystä, joka on lähtöisin hajoitetuista valtiopäivistä, ei olisi pitänyt alistaa H.K. Majesteettinsa armollisesti harkittavaksi — — — hyväksi nähnyt armollisesti vahvistaa seuraavan asetuksen j.n.e." Tämä merkillinen laintulkinta, joka lisäksi oli otettu vahvistetun lain johdantoon, tuli senaatille yllätyksenä. Langhoff oli tehnyt kaikkensa saadakseen keisarin vakuutetuksi siitä, että johdannon muoto oli sopimaton, mutta tuloksetta. Hän kirjoitti minulle samana päivänä: "Kevein mielin en Teille lähetä vuokralain asiakirjoja, johdannosta tuli semmoinen, jollaista en voinut aavistaa. Minulla oli ankara väittely. Oikeusministeri puhui koko neuvoston nimessä ja vei tahtonsa perille, mutta minä voin ainakin hyvällä omallatunnolla sanoa julkilausuneeni kaiken mitä oli sanottava.
"— — — Myöskin pidettiin jyrkästi kiinni siitä, että ollaan oikeutettuja puhumaan hajoitettujen valtiopäivien päätösten merkityksestä — — — sillä se on selitys siitä, kuinka suhtaudutaan erinäisiin säännöttömiin ilmiöihin, joita ei laissa ole edellytetty. Minä sanoin olevan mahdollista, että senaatti kieltäytyisi julkaisemasta asetusta, mutta sen ei katsottu tulevan kysymykseen. Pyysin, että H. M. ei vahvistaisi lakia, vaan ennemmin hylkäisi sen kuin ottaisi siihen tämän johdannon, mutta hän ei myöntynyt, vaan oli sitä mieltä, että se oli vahvistettava."
Senaatti kokoontui heti suureen täysistuntoon ja päätti lähettää esityksen H. Majesteetilleen sen johdannossa lausutun ajatuksen johdosta, että hajoitettujen valtiopäivien päätös ei ollut pätevä. Senaatti osoitti sitovalla tavalla, että sellaisella tulkinnalla ei ollut tukea laissa eikä siihenastisessa käytännössä ja että se myöskään yleisten oikeusperusteiden mukaan ei pitänyt paikkaansa. Kyseessäoleva lausunto ei tosin ollut puettu lain tavanmukaiseen muotoon, mutta sen esiintyminen lain johdannossakin voitiin käsittää sensuuntaiseksi Suomen perustuslain selitykseksi tai määräykseksi, että hajoitettujen valtiopäivien aikaisempia alamaisia esityksiä ei olisi alistettava armollisesti harkittavaksi tahi toisin sanoen, että niiden pitäisi katsoa rauenneen. Senaatti anoi sen vuoksi, että lausunto jätettäisiin pois maanvuokralain johdannosta, ja päätti jättää lain julkaisemisen tuonnemmaksi, vaikka ajankohta, jolloin se oli aiottu tehdä, maaliskuun 14 päivä, oli jo käsissä.
Kesti kaksi viikkoa, ennenkuin tuli vastaus senaatin esitykseen. Viivytys oli herättänyt tyytymättömyyttä Pietarissa, mutta samalla lienee käsitetty, että oli tapahtunut erehdys. H. Majesteettinsa oli ollut tyytymätön, ei esitykseen, vaan siihen, että lakia ei heti oltu julkaistu. — — — "Sitävastoin on minulla", kirjoitti Langhoff, "täysi syy toivoa saavani tuonnempana muutetuksi sen lausunnon, että hajoitettujen valtiopäivien loppuunkäsiteltyjä päätöksiä ei saisi esitellä. Olen jo saanut monta puolelleni, ja H. M. ei myöskään liene taipumaton myöntämään erehdystänsä, sitten kuin hän on tullut täysin vakuutetuksi siitä, että erehdys on tehty." Kahta päivää myöhemmin hän kirjoitti: "Kysymyksen sellaisen lain pätevyydestä, jonka ovat hyväksyneet sittemmin hajoitetut valtiopäivät, on H. Majesteettinsa vakavasti päättänyt ottaa perusteellisesti harkittavaksi, ja minulla on täysi syy otaksua, että hän ei tule pitämään kiinni torpparilaissa lausutusta mielipiteestä. Ilmoitin sinulle jo viime kirjeessäni, että useat ministerineuvoston jäsenetkin nyttemmin ovat huomanneet erehtyneensä. Sillä on suuri merkitys, kun tiedetään, kuinka korkeimmassa paikassa katsotaan tarpeelliseksi ottaa huomioon ministerineuvoston lausuntoja."
Oli vaadittu ministerineuvoston lausuntoa senaatin esityksestä, ja neuvosto oli laatinut päätöksensä seuraavaan muotoon:
"Koska ei ole pidetty oikeana, että Senaatti on viivyttänyt torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokraamisesta tämän vuoden helmikuun 27 p:nä annetun Armollisen Asetuksen ynnä siihen kuuluvien lisäsäännösten julkaisemista, kehoitettakoon Kenraalikuvernööriä vaatimaan, että kaikki mainitut asetukset viipymättä julkaistaan tarkoin noudattaen kesäkuun 27 p:nä 1902 annetun Armollisen Määräyksen ohjeita, sekä samalla ilmoittamaan Senaatille, että sen johdosta, mitä Senaatin maaliskuun 4/17 p:nä päivätty esitys sisältää, tullaan tarvittavat Armolliset määräykset tämän lisäksi erityisesti ilmoittamaan."
Langhoffin oli kuitenkin onnistunut esittelyssä H. Majesteettinsa luona saada hyväksytyksi kenraalikuvernöörille menevä kirjelmä toisessa muodossa, nimittäin seuraavassa: