II. K. M. on nyt kuluvan maaliskuun 14 (27) p:nä tapahtuneessa K. Suomen Senaatin saman kuun 4 (17) p:nä päivätyn anomuksen esittelyssä, katsoen vääräksi, että Senaatti on viivyttänyt kuluvan vuoden helmikuun 27 (maaliskuun 12) p:nä annetun, torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokraamista koskevan armollisen asetuksen ynnä siihen liittyvien säännösten julkaisemista, suvainnut armossa käskeä, että Senaatin on viipymättä julkaistava kaikki mainitut asetukset sillä tavalla kuin armollisessa määräyksessä helmikuun 27 (maaliskuun 12) p:ltä 1902 on säädetty. Sitäpaitsi on II. K. M. niiden epäilysten johdosta, jotka Senaatti on mainitussa ehdotuksessaan ilmituonut tämän vuoden helmikuun 27 (maaliskuun 12) p:n armollisen asetuksen johdantoon nähden, armossa tahtonut antaa Senaatille tiedoksi, että kyseessäoleva ehdotus tulee asiallisesti erityisesti harkittavaksi, sekä että siitä johtuvat armolliset määräykset tämän lisäksi tullaan erityisesti ilmoittamaan. II. K. M:nsa yllälausutun armollisen tahdon suvainnee T. Ylh. ystävällisesti saattaa K. Suomen S:n tietoon, sen asianomaista toimeenpanoa varten.
Siinä muodossa asia tuli senaatin käsiin. Maaliskuun 28 päivän vastaisena yönä olin saanut sähkösanoman, joka sisälsi tämän määräyksen kokonaisuudessaan. Seuraavana päivänä kokoontuivat luokseni molempien osastojen senaattorit neuvottelemaan siitä, kuinka senaatin oli suhtauduttava lain ynnä siihen kuuluvan johdannon julkaisemiseen. Siitä oltiin eri mieltä, oikeusosastonkin jäsenten kesken. Mitään yhteistä päätöstä ei tehty, koska kysymys oli riidanalainen; pidettiin oikeimpana, että kukin toimi oman harkintansa ja vakaumuksensa mukaan. Minä puolestani kallistuin siihen käsitykseen, ettei ollut riittävää syytä aiheuttaa julkaisemiskieltoon perustuvaa selkkausta hallitsijan kanssa. Niin loukkaava kuin johdanto olikin, katsoin minä, että hallitsijan siinä lausuma ajatus ei velvoittanut ketään, sitä vähemmän kuin H. Majesteettinsa oli selittänyt, että senaatin ilmituomat epäilykset tulisivat asiallisesti harkittaviksi. Ministerivaltiosihteerillä oli niinikään, sen mukaan kuin hän minulle ilmoitti, varma toivo siitä, että H. Majesteettinsa, joka ei pitänyt johdannossa lausuttua ajatusta lopullisena tulkintana, luopuisi siitä, mikä toivo myöhemmin osoittautui perustelluksi. Kysymys oli senkin vuoksi sopimaton selkkauksen aiheeksi, että venäläisellä taholla tahdottiin antaa asialle se leima, että senaatti ei tahtonut omistaa tarpeellista huolenpitoa kansan vähävaraisen osan etujen valvomiseen. Neuvoteltuani oikeusosaston varapuheenjohtajan ja muutamien virkatoverien kanssa talousosastossa päätin asiaa ratkaistaessa pysyä mielipiteessäni, kuitenkin niin, että senaatin päätöksellä annettaisiin tiedoksi H. Majesteettinsa aikomus saattaa johdantoon sisältyvä laintulkinta uuden harkinnan alaiseksi. Eroamiseen nähden päätin olla solidaarinen senaatin perustuslaillismielisten kanssa.
Maaliskuun 29 päivänä klo 7 kokoontuivat senaatin molemmat osastot yhteiseen täysistuntoon, kenraalikuvernöörin toimiessa puheenjohtajana. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin Boeckmann käytti esimiehyyttään senaatissa. H. Majesteettinsa oli selittänyt, että heinäkuun 10 päivänä 1902 annettua määräystä asetusten julkaisemisesta oli vastedes noudatettava, jonka johdosta myöskin kysymys maanvuokralain julkaisemisesta kuului yksinomaan talousosastolle. Oikeusosaston jäsenet vapautettiin siten osanotosta kyseessäolevaan julkaisemisasiaan, minkä vuoksi yhteinen täysistunto lopetettiin ja ainoastaan talousosasto piti kokouksen kenraalikuvernöörin toimiessa puheenjohtajana.
Kun asia siellä esitettiin, selittivät senaattorit Nybergh, Stenroth, Castrén ja Schildt, etteivät he voineet ottaa osaa vuokralain ja siihen liitetyn johdannon julkaisemiseen, sekä ilmoittivat samalla, että heillä oli aikomus heti jättää erohakemuksensa. Julkaisemisen puolesta äänestivät senaattorit Rautapää, Paasikivi, Danielson-Kalmari, Yrjö-Koskinen ja A. Hjelt. Minun lausuntoni kuului, sittenkuin olin selostanut johdannon sisällyksen, seuraavasti:
"— — — Odotettavissa oleva, senaatin aiheuttama asiallinen tutkimus senaatin ehdotuksesta sisältää ilmeisesti tutkimuksen siitä, onko johdannossa esitetty lause hajoitettujen valtiopäivien päätösten merkityksestä oikea vai ei, sillä se oli juuri senaatin ehdotuksen asiallinen sisällys, ja tämän tutkinnan tuloksesta aikoo hallitsija, esitellyn kirjelmän mukaan, armollisella määräyksellä vastedes ilmoittaa. Siitä ei voi tulla muuhun tulokseen kuin että, vaikka senaatin on käsketty julkaista torpan y.m. vuokraamista koskeva asetus johdantoineen, mainitun johdannon lausuntoa, joka koskee hajoitettujen valtiopäiväin päätösten merkitystä, ei ole käsitettävä hallitsijan tarkoittamaksi laintulkinnaksi tähän asiaan nähden, vaan tulee kysymystä yhä edelleen pitää avoimena sen johdosta, että se on pidätetty uudelleen harkittavaksi. Niin ollen ei enää voi katsoa, että johdannossa oleva lausunto, joka ei ole laadittu lain muotoon, vaan esitetään perusteluna, sisältäisi sitovan määräyksen, ja siksi ei näytä olevan estettä kyseessäolevan asetuksen julkaisemiseen, kunhan asetuskokoelmaan sen lisäksi otetaan keisarillisen senaatin päätöksenä H.K. Majesteettinsa edellämainittu armollinen ilmoitus seuraavansisältöisenä:
"Sittenkuin keis. senaatti alamaisessa ehdotuksessa maaliskuun 17 päivältä 1909 on esiintuonut oikeudelliselta näkökannalta lähteneitä epäilyksiä, jotka tarkoittavat torpan y.m. vuokraamisesta annetun armollisen asetuksen johdannossa olevaa lausuntoa siitä merkityksestä, mikä on sellaisten valtiopäiväin esityksillä, jotka sittemmin ovat hajoitetut, on H.K. Majesteettinsa näiden epäilysten johdosta armossa tahtonut, samalla kuin senaatin on käsketty julkaista mainitut asetukset, senaatille ilmoittaa, että mainittu ehdotus tulee asiallisesti erikoisesti harkittavaksi."
Sen lisäksi lausuin, että huomioonottaen sen erimielisyyden, joka senaatissa oli tähän kysymykseen nähden ilmennyt, ja sen muutoksen senaatin kokoonpanossa, jonka voi odottaa tapahtuvan sen johdosta, että osa sen jäsenistä oli ilmoittanut aikovansa erota toimistaan, minä seuraavana päivänä jättäisin erohakemukseni.
Prokuraattori, L. Kihlman, joka myöskin oli läsnä kokouksessa, saneli pöytäkirjaan merkittäväksi, että hän yhtyi minun lausumaani mielipiteeseen. — Laki julkaistiin.
Kuukautta myöhemmin sattui sellainen tilanne, joka olisi joka tapauksessa aiheuttanut meidän eromme. Keisari oli, Venäjän ministerineuvoston esityksestä, hylännyt sekä eduskunnan lokakuun 30 p:nä tekemän anomuksen että senaatin joulukuun 22 p:nä tekemän ehdotuksen Suomen asiain esittelytavan muutoksesta. Kirjelmä siitä esiteltiin huhtikuun 27 päivänä molempien osastojen yhteisessä täysistunnossa, jolloin kaikki oikeusosaston jäsenet ilmoittivat eroavansa. Viimeksimainitun osaston varapuheenjohtaja, vapaaherra Wrede, lausui mainitussa tilaisuudessa lämpimiä hyvästi jättösanoja eroaville talousosaston jäsenille, lähinnä senaattori Nyberghille ja minulle, jonka jälkeen minä lausuin kiitoksemme oikeusosastolle siitä hyvästä yhteistyöstä, joka oli välillämme vallinnut.
Meidän eronpyyntöihimme oli suostuttu huhtikuun 23 päivänä, ja ne esiteltiin senaatissa toukokuun 2 päivänä, jolloin kokoomussenaatilla oli viimeinen istuntonsa. Talousosastoon jäi silloin vain viisi vanhasuomalaista senaattoria. Talousosaston uudelleen-muodostaminen ei osoittautunut mahdolliseksi, ja jäljellejääneetkin erosivat syksyllä 1909, jolloin muodostettiin aivan uusi senaatti täysi- ja puolivenäläisistä. Vanhasuomalaisen puolueen keskuudessa vallinnut käsitys, että heidän ryhmällään oli paremmat edellytykset kuin ruotsalaisella ja nuorsuomalaisella puolueella venäläis-suomalaisen politiikan menestykselliseen hoitamiseen, ei ollut osoittautunut oikeaksi.