1) Ahvenanmaan saarien miehittäminen ei voi tulla kysymykseen kuluvana vuotena; sitävastoin ovat sellaisen yrityksen mahdollisuudet ensi vuonna suotuisat, edellyttämällä että tilanne idässä on silloin toinen kuin nyt. Nykyään täytyy ottaa lukuun Venäjän kanssa todennäköisesti solmittava aselepo.
2) Siinä tapauksessa, että syntyy aselepo Venäjän kanssa, on Suomen puolesta annettava selitys, että Suomen kansa vaatii itselleen itsemääräämisoikeutta. Tämän seikan ulkonaiseksi ilmaukseksi on asetettava vaatimus, että Venäjä vie joukkonsa pois Suomesta. — — —
3) Mainitun selityksen yhteydessä on julkisesti ilmaistava toivomus, että Saksa tukisi näitä Suomen pyrkimyksiä. Kenraali Ludendorff selittää olevansa valmis vaikuttamaan siihen suuntaan, että Suomen taholla ilmenevää halua saada maa vapautetuksi venäläisistä joukoista tuetaan aselevon- tai rauhanneuvotteluissa.
4) Suomen täytyy olla siinä tilassa, että se kykenee selitystänsä tehostamaan. Tämä saavutetaan parhaiten lujan järjestäytymisen ja miliisin kuntoonpanoa tarkoittavain valmistelujen avulla.
5) Armeijan ylijohto tulee jatkamaan jo aloitettua aseittenhankintaa y.m.s. ja lähettämään jo luvatun aselähetyksen jälkeen toisia. Lisäksi on suomalainen jääkäripataljoona kuljetettava Suomeen, osaksi aseidenkuijetuksen ohella, osaksi pienempinä ryhminä Ruotsin ja Hiidenmaan kautta.
6) Elintarvekysymys on otettava puheeksi Berliinissä. Ei voida jättää huomioonottamatta, että elintarpeet voivat helposti joutua vääriin käsiin venäläisten joukkojen vielä oleskellessa Suomessa. Avustaminen voi tulla kysymykseen vasta maan vapauduttua.
7) Kenraali Ludendorffilla ei ole mitään sitä vastaan, että herrat ilmoittavat Suomeen päämajassa tapahtuneesta vastaanotostaan, mikäli he edellyttävät sellaisesta ilmoittamisesta olevan jotakin hyötyä.
Me söimme illallista kasinossa majuri Crantzin seurassa ja matkustimme yötä myöten Berliiniin. Käyntimme ei tosin sujunut aivan toivomustemme mukaisesti, mutta se jätti meihin kumminkin turvallisuudentunteen, Varmuuden siitä, että voimme toivoa Saksan sotilaalliselta johdolta avunantoa tulevina aikoina. Emmekä me erehtyneetkään. Tapausten koko myöhempi kehitys noudatti olennaisesti Ludendorffin ohjelmaa. Bolshevikien välineinä ja liittolaisina toimivia omia punaisia vastaan käytävä taistelu oli ainoa seikka, jota ei oltu edeltäpäin arvattu. Ylempänä kuvailemani käynti oli, sen poliittista merkitystä lukuunottamattakin, tapaus, josta jäi elinkautinen muisto. Ainoa valitettava seikka oli, ettemme saaneet nähdä Hindenburgia. Mutta tämäkin toivomus täyttyi myöhemmin runsaassa määrin. Ensimmäisen käynnin jälkeen tulin minä matkustamaan päämajaan vielä kaksi muuta kertaa.
Kohta Berliiniin päästyämme lähetin minä poliittisen jaoston kautta hallituksellemme kipinäsähkösanoman käynnin tuloksista ja korostin erikoisesti, että oli välttämätöntä ryhtyä itsenäisyyden julistamiseen. Pöytäkirjan sai hallitus sitten Tukholmasta käsin, jonne muutamia päiviä myöhemmin palasin. Tohtori Suolahti, joka siellä odotti paluutani, oli opetellut sen ulkoa ja esitti sen hallitukselle suullisesti.
Berliini, lokakuussa 1918.