Saksan ulkoministeriöstä saapuneen seikkaperäisen sähkösanoman mukaan olivat saksalaiset neuvottelijat tarmokkaasti ajaneet asiaamme. Venäläiset neuvottelijat olivat tahtoneet väittää, ettei voitu katsoa selväksi, että itsenäisyytemme vastasi kansan tahtoa, koska eduskunta ja senaatti olivat porvarilliset. Senvuoksi he eivät olleet halunneet kiinnittää huomiota itsenäisyysjulistukseen. Tätä käsitystä olivat venäläisten tiedonannon mukaan vahvistaneet "suomalaiset edustajat", nähtävästi jotkin sosiaalidemokraatit, jotka olivat olleet suoranaisessa tai välillisessä yhteydessä venäläisten neuvottelijain kanssa. Saksalaiset ovat kumminkin pakottaneet venäläiset tiedustelemaan, millä kannalla Venäjän hallitus on Suomen kysymykseen nähden. Trotskin vastaus kuului: "Venäjän hallitus on valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden kohta kun Suomen hallitus sitä pyytää." Lisäksi voin tiedonannossani mainita, että Saksan hallitus on selittänyt jo nyt periaatteessa tunnustavansa Suomen itsenäisyyden, mutta pitävänsä sekä Saksalle että Suomelle edullisimpana, että Suomen hallitus tekisi heti Venäjän hallitukselle riippumattomuutensa tunnustamista koskevan ehdotuksen. Jos vastaus vastoin otaksumaa tulisi kieltävä tai välttelevä, voisi Saksa vedota Trotskin viralliseen ilmoitukseen ja katsoa itsellään olevan vapaat kädet Suomeen nähden. Ulkoministeriö oli pyytänyt minua kehoittamaan ja kiiruhtamaan sellaista Suomen taholta tapahtuvaa ehdotusta, ja vallitsevissa oloissa katsoin ehdottomaksi velvollisuudekseni tehdä niin. Asiaa pidettiin hyvin kiireellisenä. Saksan taholta tahdottiin huomauttaa, että jos Venäjän nykyinen hallitus antaisi suostumuksensa, tunnustaisivat Saksa ja Ruotsi kohta Suomen itsenäisyyden ja siten syntynyttä tosiasiaa ei mikään muu Venäjän hallitus voisi tehdä tyhjäksi.
Seuraavana aamuna matkustin taas etelää kohti ja tällä kertaa paljon pitemmäksi ajaksi kuin silloin voin arvatakaan. Kesti kuusi kuukautta, ennenkuin palasin pohjoisiin seutuihin. Oli jouluaatto, kun nousin Trelleborgiin vievään pikajunaan. Ihmiset olivat etsineet itselleen hiljaisen hetken kotilieden ääressä, ja juna oli melkein tyhjä. Viikoksi eteenpäin olivat kaikki makuupaikat tilatut, joten ei ollut mitään valitsemista. Oikeastaan lähdin tällä kertaa Saksaan paljoa keveämmin mielin kuin varhemmin syksyllä. Suomi oli julistautunut vapaaksi, joten ei mikään salahankkeisuus eikä salaperäisyys ollut tarpeen. Laillinen hallituksemme oli antanut valtakirjan valtiolliseen tehtävään, ja tästä aiheutui jonkinlainen sisäisen turvallisuuden tunto, ainakin virkamiesmieleen, joka ei ollut voinut täysin välttyä joutumasta ristiriitaan inhimillisten ja kansalais-velvollisuuksien kanssa näinä poliittisina murrosaikoina. Nyt ei voinut olla puhettakaan siitä, että liikuin muodollisestikaan "laittomilla teillä".
Professori Erich oli jo aikaisemmin Berliinissä ja johtaja Sario saapui päivää myöhemmin. Joulukuun 26 päivänä kävimme puhuttelemassa lähetystöneuvos Trautmannia, joka salaneuvos Nadolnyn poissaollessa hoiti Suomen asioita ulkoministeriössä, ja pyysimme päästä valtakunnankanslerin puheille. Trautmann antoi Brest-Litovskin neuvotteluista lähempiä tietoja, jotka vahvistivat Tukholmaan saamani tiedonannot. Epäilyksieni johdosta, jotka Lucius oli toimittanut perille, oli Trotskilta tiedusteltu asiaa toistamiseen ja hän oli vahvistanut aikaisemman lausuntonsa, jonka mukaan Venäjän hallitus oli valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Trautmannkin katsoi tuon velvoittavan Venäjän hallitusta ja kaiken riippuvan siitä, että Suomen taholta tehtäisiin Venäjälle esitys. Samansuuntaisia olivat Hauptmann von Hülsenin tiedonannot. Hänen mielestään asiamme oli suotuisalla kannalla, minkä seikan oli vahvistanut myöskin Ludendorffilta saapunut sähkösanoma. Minä lähetin 27 päivänä yleisesikunnasta Svinhufvudille seuraavan sähkösanoman: "Saanut tietää Berliinistä Saksan taholta tunnustuskysymyksen olevan suotuisan. Ehdottomasti välttämätöntä, että Suomen hallitus mitä pikimmin tekee ehdotuksen riippumattomuuden hyväksymisestä Venäjän hallitukselle, koska Trotski on Brest-Litovskissa antanut selittää, että tässä tapauksessa Venäjän hallitus tunnustaisi riippumattomuuden. Meidät ottaa huomenna vastaan valtakunnankansleri."
Samana päivänä klo 5 otti meidät vastaan valtakunnankansleri kreivi Hertling. Vastaanotto tapahtui valtakunnankanslerin palatsissa v.t. ulkoministerin, alivaltiosihteerin vapaaherra von dem Bussche-Haddenhausenin läsnäollessa. Vanha kreivi otti meidät ystävällisesti vastaan. Minä luin virallisen, senaatin määräyksestä, allekirjoittamamme, itsenäisyyttämme koskevan ilmoituksen sekä pyynnön, että riippumattomuutemme tunnustettaisiin Saksan taholta. Notifikatsioniasiakirjassa selitettiin lähemmin Suomen valtioelinten ottaman askelen oikeutus ja välttämättömyys. Vuonna 1809 tapahtunut Suomen yhdistäminen Venäjään ei perustunut mihinkään molempien maiden välillä vallitsevaan historiallis- tai sivistyksellisluontoiseen yhteyteen. Kolmen vuosikymmenen kuluessa ovat Venäjän vallassaolijat noudattaneet politiikkaa, joka on tarkoittanut Suomen oikeuden ja valtiollisuuden sortamista. Sodan puhjetessa suunniteltiin maan poliittisen erikoisaseman tuhoamista. Vuosikausia kestävä oikeustaistelu lujitti Suomen kansassa sitä vakaumusta, että ainoastaan täysi valtiollinen riippumattomuus voi turvata maan tulevaisuuden. "Syvästi tietoisena historiallisesta vastuunalaisuudestaan", lausuttiin kirjelmässä, "on Suomen kansa ryhtynyt toteuttamaan tätä ajatusta. Mitään epätietoisuutta siitä, onko päätös ottaa kohtalo omiin käsiinsä oikeutettu ja välttämätön, ei tässä kansassa ole voinut syntyä."
Sen jälkeen kun oli viitattu kansain itsemääräämisoikeuden periaatteeseen ja Suomen hädänalaiseen asemaan, joka vaatii suhteita ulkovaltoihin, huomautettiin nootissa erikoisesti, kuinka merkityksellistä olisi, että Saksa tunnustaisi Suomen itsenäisyyden. Suomi on, sanottiin siinä, tietoinen siitä, mitä se on velkaa saksalaiselle hengelle ja sen aikaansaannoksille, ja samalla myöskin siitä, että Saksan aseet ovat olennaisesti muuttaneet voimasuhteita, niin että Suomen valtiollinen itsenäisyys on tullut mahdolliseksi. Suomi on vakuutettu siitä, että Saksa tulee sitä hyväntahtoisesti tukemaan nyt ja tuonnempana.
Asiakirjan luettuani lausuin suunnilleen seuraavaa:
"Täyttäessämme meille annettua tehtävää rohkenemme toivoa, että T. Ylh. ottaa hyväntahtoisesti vastaan tämän Suomen hallituksen esityksen. Olemme pätevältä taholta kuulleet, että Saksan hallituksen edustajat Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa ovat ottaneet lämpimästi puoltaakseen Suomen itsenäisyyttä ja katsomme sen todistavan sitä harrastusta, mikä Saksassa on olemassa itsenäistä Suomea kohtaan. Voimme vakuuttaa T. Ylh:llenne, että maailmansodan aikana Suomessa ilmautunut saksalaisystävällinen mieliala on syvään juurtunut ja tulee tuonnempanakin vaikuttamaan Saksan ja Suomen välisten poliittisten ja taloudellisten suhteiden muodostumiseen."
Otettuaan- vastaan kirjelmän ja valtakirjat Hertling lausui mielihyvänsä Suomen kansan Saksaa kohtaan tunteman sympatian johdosta sekä ilonsa siitä, että saksalaisella kulttuurilla on maassamme voimakkaat juuret. Hän huomautti, ettei Suomen riippumattomuuden tunnustaminen kohdannut mitään estettä, mutta että asia otettaisiin muodollisesti harkittavaksi. Keskustelussa, joka tapahtui virallisen toimituksen jälkeen, korostivat Hertling ja von dem Bussche sitä, että Venäjän hallitukselle oli välttämättä tehtävä esitys myöskin Venäjän taholta saatavaa tunnustusta varten.
Puolivirallisessa (Nordd. allg. Zeitungin) uutisessa, joka koski käyntiämme valtakunnankanslerin luona, sanottiin:
"Herra valtakunnankansleri vastasi valtioneuvos Hjeltin puheeseen, että Saksan hallitus ja Saksan kansa tuntevat Suomen kansan pyrintöjä kohtaan vilkasta myötätuntoa, mutta että Saksan Suomen itsenäisyydelle myöntämä tunnustus riippuu siitä, syntyykö sovinto Suomen ja Venäjän hallituksen välille, jonka kanssa Saksa on nykyään rauhanneuvotteluissa. Sellaista sovintoa piti kansleri sitä helpompana, kun herra Trotski ulkoministerinä oli antanut Venäjän edustajain Brest-Litovskissa kysyttäessä selittää Saksan valtuutetuille, että Venäjä tulisi täysin täyttämään Suomen toivomukset, jos Suomi kääntyisi Venäjän hallituksen puoleen."