Pari päivää myöhemmin sain tiedon, että meitä odotettiin Wienissä, ja passikysymyksen järjestyttyä lähdimme me matkaan, Erich, Sario ja minä, kymmenennen päivän iltana. Myöskin professori H. Paasonen rouvineen matkusti mukana. Hän oli saanut tehtäväkseen viedä Suomen hallitukselta adressin Unkarin ministeripresidentille. Böömin läpi kulkiessamme jouduimme lumimyrskyyn, joka aiheutti liikenne-esteen. Znaimissa saimme odottaa kolme tuntia, kun rataa aurattiin auki. Viisi tuntia myöhästyneinä me saavuimme Wieniin, missä asetuimme asumaan Sacheriin. Hyvä ateria sai meidät unohtamaan matkan vaivat. Ruokatavarain runsaus Wienin ravintoloissa Berliinin oloihin verraten oli silmäänpistävä, ja kumminkin olivat varastot Itävallassa varmaan paljoa niukemmat kuin Saksassa.
Iltapäivällä kävin ulkoasiainministeriössä ja lähinnä jaostoneuvoksen parooni Matschekon puheilla, jonka jälkeen minut kutsuttiin v. t. ulkoasiainministerin parooni von Flotow'n luo. Hänen kanssaan sovittiin, että esittäisimme notifikatsionikirjelmän sunnuntaina 13:ntena päivänä ulkoasiainministeriössä. Flotow oli saanut tehtäväkseen silloin heti ilmoittaa, että Itävalta tunnusti Suomen riippumattomaksi valtioksi. Oli näet jo saatu tarpeelliset ohjeet Berliinistä. Käyntiä keisarin puheilla ei Flotow pitänyt välttämättömänä. Hallitsija ei ollut kaupungissakaan ja hänen piti seuraavana päivänä matkustaa rintamalle.
Määrättyyn aikaan, kolmantenatoista päivänä klo 12 lähdimme landoo-vaunuissa ulkoasiainministeriöön, ja hetken kuluttua meidät vietiin ulkoasiainministerin työhuoneeseen. Läsnä olivat v. Flotow'n ohella v.t. jaostopäällikkö, vapaaherra von Rhemen ja jaostoneuvos Matscheko. Minä luin kirjelmämme, joka oli laadittu samaan suuntaan kuin Saksan hallitukselle jättämämme, ja annoin sen sekä muita asiakirjoja v. Flotoville, joka tämän johdosta lausui:
"Hänen k. ja k. Apostolisen Majesteettinsa valtuutuksesta olen minä hänen Ylhäisyydeltään k. ja k. hovi- ja ulkoasiainministeriltä saanut tehtäväkseni ottaa vastaan teidän, hyvät herrat, tuoman notifikatsionin ja teidän toivomuksenne mukaisesti tunnustaa Itävalta-Unkarin monarkian nimessä Suomen itsenäinen tasavalta. Suorittaessani nyt mainitun tehtävän lausun k. ja k. hallituksen nimessä toivomuksen, että sinä aikakautena, joka nyt on Suomelle alkanut, Itävalta-Unkarin ja uuden valtion väliset suhteet myötätunnon ja ystävällisen harrastuksen pohjalla yhä syvenevät ja kehittyvät".[2]
Minä esitin kiitoksemme Hänen Majesteetilleen sekä k. ja k. hallitukselle ja huomautin, kuinka meidän on itsenäisyydestämme kiitettävä ennen kaikkea keskusvaltojen suurenmoista sotilaallista menestystä. Vihdoin lausuin toivomuksen, että Itävalta-Unkarin hallitus Venäjän kanssa parhaillaan pidettävissä rauhanneuvotteluissa ottaisi huomioon ja kannattaisi niitä toivomuksia, joita Suomen taholta oli esitetty Saksan valtiokanslerille. Tämä virallinen toimitus oli muodollisesti paljoa juhlallisempi kuin vastaava toimitus Saksassa. Vasta virallisen toimituksen päätyttyä kutsuttiin sisään professori Paasonen, joka jätti Unkarin ministeripresidentille lähetettävän unkarinkielisen adressinsa. Minä sain vielä kutsun saapua yksityisesti keskustelemaan v. Flotow'n kanssa, ja minulla oli silloin tilaisuus esittää hänelle Brest-Litovskin rauhanneuvotteluja koskevat toivomuksemme.
Notifikatsionia ja tunnustusta koskevan virallisen uutisen yhteydessä lausui Neue Freie Presse seuraavaa: "On muodostunut uusi vapaa valtio: Suomen tasavalta. Itävalta-Unkarin hallitus on sen tunnustanut ja väestö tulee myötätuntoisesti tervehtimään uuden valtion saavuttamaa menestystä. Ankarain kärsimysten jälkeen ovat Suomen asukkaat, ruotsalaiset ja suomalaiset, jotka ovat saaneet kestää vuosikymmenien kidutuksen, taistellen voittaneet itselleen itsenäisyysoikeutensa. Urhokas, sitkeä ja kaikelle edistykselle altis maa, joka on vapauden arvoinen, liittyy riippumattomana valtiona Euroopan kansojen perheeseen."
Neljännentoista päivän iltana me matkustimme Balkanin junalla
Berliiniin. Sielläkin oli täysi talvi.
Lähimpinä päivinä suoritettiin välttämättömiä valmisteluja Hollannissa ja Sveitsissä käyntiä varten. Notifikatsionikirjelmän sommitteli Erich. Erichin täytyi erityisten töiden takia jäädä Berliiniin ja Sario halusi palata Suomeen, joten minun täytyi ottaa yksin suorittaakseni notifikatsionitehtävä mainituissa maissa. Matkustin Hollantiin varhain aamulla tammikuun 25 päivänä. Matka tapahtui Saksan rajalla olevan Bentheimin aseman kautta jossa ei esiintynyt mitään vaikeuksia, kun saapumisestani oli sahkösanomateitse ilmoitettu. Tulin illalla Haagiin. Seuraavana päivänä kävin, Berliinissä olevasta Hollannin lähetystöstä saamani neuvon mukaan ulkoasiainministeriön kabinettipäällikön Doude van Troostewegin luona, joka tiedusteli ulkoasiainministeriöstä milloin minut otettaisiin vastaan. Se määrättiin tapahtuvaksi tammikuun 28 päivänä.
27 päivänä matkustin Leideniin tapaamaan professori van der Vlugtia, joka valitettavasti oli matkoilla. Katseltuani tuota mielenkiintoista kaupunkia ja syötyäni päivällistä lähdin Amsterdamiin, missä vietin iltaa eräässä tutussa hollantilaisessa perheessä. Hollantilaisen maiseman yllä lepäsi rauhallinen tunnelma. Aurinko paistoi ilma oli lauha ja eläimiä näkyi laitumilla.
Seuraavana päivänä kävin puhuttelemassa Saksan lähettilästä, tohtori von Rosenia, miellyttävää, hienosti sivistynyttä miestä, joka lausui julki myötätuntonsa Suomea kohtaan, ja iltapäivällä lähdin ulkoasiainministerin Jonkheer Loudonin luo hänen virkahuoneistoonsa Esitin tehtäväni ja luin notifikatsioniasiakirjan Se oli sommiteltu hiukan lyhemmäksi kuin Saksan hallitukselle jätetty esitys ja asianmukaisesti toisin muodosteltu. Siinä lausuttiin m.m. seuraavaa: