Jo muutaman päivän kuluttua esitettiin sopimukset valtiopäiville, jotka hyväksyivät ne muistutuksitta. Sosiaalidemokraattien taholta (David) käytettiin tilaisuutta kuitenkin hyökkäyksen tekemiseen hallitusta vastaan sen "valkoiselle" Suomelle lupaaman avun johdosta. Suomessa suoritettiin ratifikatsioni vasta toukokuussa, eduskunnan jälleen kokoonnuttua. Se olisi voinut tapahtua aikaisemmin, yksinomaan hallituksen toimesta (Vaasassa), mutta hallitus ei rohjennut sitä tehdä. Syynä lienevät olleet kauppasopimusta vastaan tehdyt muistutukset. Kritiikki oli asiallisesti oikeutettua, mutta ei sisältänyt mitään sellaista, jota me emme olleet ottaneet huomioon. Meille olivat poliittiset näkökohdat olleet ratkaisevia. — Kesäkuun lopussa tapahtui ratifikatsioniasiakirjain vaihto ulkoasiainministeriössä suuremmitta muodollisuuksitta. Pöytäkirjan allekirjoitimme h. ylh. Kriege ja minä. Kriege, tyypillinen saksalainen virkamies, joka oikeastaan elää virastohuoneessaan, on Saksan hallituksen erikoinen asiantuntija kansainvälisten sopimusten alalla. Hän oli virkamies-mikroskoopillaan keksinyt joitakin kirjain-painovirheitä Suomesta saapuneessa asiakirjassa ja antanut laatia niistä erityisen luettelon! Lähtiessäni heinäkuulla kotimaassa käymään otin mukaani saksalaisen sopimuskappaleen, jonka keisari oli allekirjoittanut ja joka oli sidottu hienoihin, valtakunnan vaakunan koristamiin kansiin. Se jätettiin valtionhoitajalle henkilökohtaisesti, juhlallisin menoin. Meidän kappaleemme asiakirjaa oli aivan vaatimaton ja sitomaton, mutta myöhemmin lähetettiin Berliiniin Suomen vaakunalla varustetut kannet.
Myöhemmin kesällä ja syksyllä tehtiin erinäisiä rauhansopimuksessa edellytettyjä erikoisia sopimuksia, joihin Suomen puolelta, paitsi ministeriä, oli valtuutettu erinäisiä henkilöitä, valtiokonttorin johtaja J. Wartiovaara, pankinjohtaja A. Neovius ja insinööri Erik von Frenckell.
Sopimukset koskivat vain Saksaa. Kollektiivista sopimusta keskusvaltojen kanssa ei ollut voitu tehdä, koska kantamme ja suhteemme Saksaan oli merkitykseltään aivan toinen kuin muihin keskusvaltoihin. Niiden kanssa siis oli tehtävä erikoiset sopimukset. Tässä tarkoituksessa käännyin Berliinissä olevain Itävalta-Unkarin ja Turkin ambassadöörien, ruhtinas Hohenlohe-Schillingsfürstin ja Hakki Pashan sekä Bulgarian lähettilään Rizowin puoleen. He lupasivat kukin asettua yhteyteen hallitustensa kanssa ja kehoittaa niitä laatimaan sopimusehdotukset. Tällöin pantiin pohjaksi Saksan kanssa tehty sopimus. Professori Erich oli sillävälin lähtenyt Berliinistä, ja Vaasan-hallitus määräsi professori A. Serlachiuksen, joka silloin oli chargé d'affaires Kristianiassa, minun ohellani tekemään sopimukset mainittujen kolmen maan kanssa.
Turkkilaiset ehtivät ensiksi. Sopimus oli aivan lyhyt. Paitsi toteamista, että rauhantila oli alkanut, sisälsi se ainoastaan määräyksiä siviilivahinkojen, alusten, sotavankien kotiinlähettämisen y.m. korvaamisesta, määräyksiä, joilla ei tässä tapauksessa ollut mitään käytännöllistä merkitystä. Kauppasopimukset piti järjestää myöhemmin. Allekirjoittaminen tapahtui Hakki Pashan asunnossa Turkin ambassadihotellissa. Hakki Pasha oli tehtävään valtuutettu Turkin edustaja. Tämä Suomelle erittäin myötämielinen ja sympaattinen mies kuoli kaksi kuukautta myöhemmin.
Bulgarian kanssa tehty sopimus, joka sekin oli sangen lyhyt, sisällöltään Turkin kanssa tehtyä vastaava, tarkastettiin Suomen lähetystössä pidetyssä istunnossa, johon ottivat Bulgarian edustajina osaa v.t. chargé d'affaires tri Nikyphoroff (Rizow oli kuollut huhtikuussa) ja tri Anastasoff, ja allekirjoitettiin asunnossani toukokuun 21 päivänä.
Itävalta-Unkarin sopimusehdotukset lähetettiin meille toukokuun keskivaiheilla. Niitä oli kolme: rauhansopimus, oikeuspoliittinen sopimus ja Wirtschaftsabkommen. Ne olivat sangen laajat ja laaditut mitä tarkimmin noudattaen saksalaisia. Sovimme, että neuvottelut alkaisivat toukokuun 23 päivänä Wienissä. Professori Serlachiuksen seurassa lähdin 22 päivän iltana Itävallan pääkaupunkiin. Käytyämme puhuttelemassa paria henkilöä saavuimme iltapäivällä ulkoasiainministeriön suureen konferenssisaliin, missä kokous pidettiin h. ylh. von Méreyn ollessa esimiehenä. Konferenssiin otti osaa noin 20, hallituksen eri toimialoja edustavaa henkilöä. Kaikki tapahtui sangen suurta muodollista juhlallisuutta noudattaen. Mérey asettui keski-istuimelle suuren pöydän toiselle, minä vastaavaan kohtaan toiselle puolelle. Istunto avattiin lausumalla Suomen edustajat tervetulleiksi, ja minä vastasin tervehdyspuheeseen. Ensimmäisessä istunnossa tarkastettiin ja hyväksyttiin rauhansopimus ja oikeuspoliittinen sopimus. Kokouksen loputtua tarjoiltiin teetä ja leivoksia viereisessä huoneessa, ja isäntäväkemme osoitti tällöin tyypillistä wieniläistä kohteliaisuutta. Sellaista ylellisyyttä ei sallittu nyt spartalaisessa, jopa suorastaan nälkää näkevässä Saksassa, joka kumminkin oli luovuttanut varastojaan liittolaisellensa Itävallalle. Seuraava istunto pidettiin 25 päivänä, jolloin tarkastettiin Wirtschaftsabkommen. Eräihin toivomuksiimme suhtauduttiin myötämielisesti. Parissa kohdassa me kuitenkin pidätimme itsellemme toimintavapauden ja pyysimme hallitukselta sähköteitse ohjeita. 27 päivänä tarkastettiin lisäsopimus ja noottienvaihto.
Allekirjoittaminen tapahtui 29:ntenä aamupäivällä. Mitään vastaussähkösanomaa ei hallitukselta ollut vielä silloin saapunut, mutta me emme katsoneet voivamme lykätä sopimusten allekirjoittamista ja siten odotuttaa koko konferenssia. Tässä tilaisuudessa johti puhetta ministeri kreivi Burian, kookas, komea valtiomiestyyppi. Allekirjoittamisen tapahduttua hän nousi seisomaan ja lausui meille muutamia sanoja, samalla myöskin viitaten Suomen ja Unkarin kansain sukulaisuuteen. Minä kiitin Suomen puolesta. Samana päivänä kutsui Burian meidät ja kymmenkunnan konferenssiin osaaottanutta henkilöä aamiaiselle Imperial-hotelliin. Istuin kreivin vieressä ja miellyin hänen teeskentelemättömään, älykkääseen persoonallisuuteensa.
Klo 6 samana päivänä piti meidän päästä keisari Kaarlen puheille, joka oleskeli Badenissa, noin 30 kilometriä Wienistä etelään. Me matkustimme sinne automobiilissa, jaostoneuvos vapaaherra von Bergerin seurassa. Keisari otti meidät vastaan asunnossaan, vaatimattomassa, porvarillisessa huvilassa. Hän teki hyvin nuorekkaan vaikutuksen ja näytti mustine, terhakkoine viiksineen sirolta husaariluutnantilta, johon ei tehnyt mieli suhtautua täysin vakavasti. Hän oli ystävällinen ja puhelias. Keskustelu, joka kesti suunnilleen neljännestunnin, oli vilkasta. Se koski enimmältä osalta maatamme ja sen oloja, jotka eivät näyttäneet olevan keisarille aivan outoja. Hän teki muun muassa eduskuntalaitostamme ja maan kulttuurioloja, erikoisesti yliopistoa koskevia kysymyksiä. Todennäköisesti oli hänelle ilmoitettu, että olimme professoreja. Bolshevismista puhuttaessa hän mainitsi ivallisesti, että neuvostohallitus oli nimittänyt jonkin Kamenevin edustajakseen Wieniin. Minä ilmoitin Kamenevin toistaiseksi olevan vangittuna Suomessa ja kysyin, pitikö Hänen Majesteettinsa tärkeänä, että hänet pian vapautettaisiin. "En, en, en ollenkaan", vastaa keisari. Lähtiessämme hän puristi lämpimästi käsiämme. Nuoren hallitsijan keisaritarina ei muodostunut pitkäksi.
Seuraavana päivänä me kutsuimme aamiaiselle Sacherhotelliin ne ulkoasiainministeriön edustajat, jotka olivat ottaneet osaa neuvotteluihin. Burian itse ei voinut saapua. Vieraamme olivat hyvällä tuulella ja antoivat seurustelutaitonsa päästä täysiin oikeuksiinsa. Olimme kutsuneet myöskin h. ylh. vapaaherra von Flotow'n, joka oli hoitanut ulkoasiainministerin tointa tammikuussa, siihen aikaan kun olimme Suomen itsenäisyyttä notifioimassa. Hän kertoili seurueelle juttuja diplomaattisesta maailmasta sekä Itävallan ja Saksan ylhäisemmistä yhteiskuntapiireistä, joiden perhekronikkoihin hän tuntui hyvin perehtyneen.
Wienissä oleskellessamme olimme saaneet osaksemme paljon herttaista huomaavaisuutta. Kahteen kertaan oli tarjottu oopperassa aitio käytettäväksemme. Ulkoasiainministeriön puolesta oli meitä varten järjestetty retki Semmeringiin. Päivä oli ihastuttavan kaunis ja oli erittäin mieluisaa ja virkistävää pitkästä ajasta saada jälleen olla alppiluonnon vaikutuksen alaisena. Wienissä oleskellessamme kävi meitä tapaamassa professori Paasonen, joka oli tammikuusta lähtien oleskellut Budapestissä hallituksen tehtävissä. Hän valitti jääneensä melkein kokonaan vaille kotimaasta saapuvia tietoja ja ohjeita. 30 päivänä illalla lähdimme takaisin Berliiniin.