Prinssin itsestään antama kuva ja se mieliala, jonka vallassa hän oli, vaikuttivat minuun syvästi. Kiitin häntä siitä suuresta luottamuksesta, jota hän oli osoittanut minulle, vieraalle henkilölle, ja koetin parhaani mukaan hälventää hänen epäilyksiään ja levottomuuttaan sekä asiallisin että inhimillis-henkilökohtaisin todistein ja onnistuinkin kenties jossakin määrin. Ainakin sanoi prinssi tuntevansa itsensä tyynemmäksi saatuaan purkaa sydämensä. Hän huomautti puolusteekseen, että hän tunsi itsensä ihan yksinäiseksi ja ettei hänellä ollut ketään, jonka kanssa olisi voinut neuvotella.
Prinssi tahtoi asettaa hallitsijaehdokkaana pysymisensä ehdoksi, että maalaisliittolaiset ottavat vaaliin osaa. Minä sain hänet kumminkin tuosta luopumaan, ja hän määritteli kantansa siten, että hänellä tulisi olemaan täysi oikeus harkita vaalin tulosta, ilmaisiko se kansan kannatusta siinä määrin, että hän voi hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan kuninkuuden ja toivoi, ettei mitään lähetyskuntaa lähetettäisi hänen luokseen, ennenkuin hän oli antanut lopullisen vastauksen. Lupasin ilmoittaa tämän hallitukselle. Hän tahtoi vielä huomauttaa, ettei hän halunnut väistää kohtaavia vaikeuksia; hänen sydämensä oli jo kiintynyt uuteen tehtävään ja kaikki hänen tähän asti suomalaisista saamansa vaikutelmat olivat olleet hyviä, mutta hän ei tahtonut tulla, ellei ollut varma siitä, että menetteli oikein ja että se vastasi kansan todellista toivomusta. Hän uskoi voivansa ylvästelemättä vakuuttaa, ettei ketään hallitsijaehdokasta elähdyttäneet omat laskelmat vähemmän kuin häntä itseään. Hänen oikeamielisyytensä ilmauksena on mainittava, että kun minä hänen kysyttyään, mitä Schaumanin kirjeeseen oli vastattava, arvelin ettei suoranainen vastaaminen kenties ole tarpeen, niin hän huomautti vastaamisen olevan välttämätöntä, koska kirje todisti rehellistä vakaumusta, oli asiallinen ja kohteliaasti kirjoitettu.
Prinssi saattoi minut hotelliin, puristi jäähyväisiksi lämpimästi kättäni ja jätti minuun vakaantuneen vaikutelman rehellisestä, oikeamielisestä, tunnontarkasta persoonallisuudesta. Seuraavalla junalla, joka lähti klo 12 päivällä, matkustimme Berliiniin.
Vilpittömän lojaalisin tuntein, mutta jossakin määrin levottomana niihin vaikutelmiin nähden, joita tulisin saamaan tulevasta hallitsijastamme, olin saapunut Friedrichshofiin. Palatessani olin täysin levollinen, vieläpä tunsin syvää kunnioitusta prinssin luonnetta ja olemusta kohtaan ja olin todella häneen mieltynyt. Minulla ei ollut mitään aihetta ryhtyä vertailemaan häntä siihen mieheen, jota aikaisemmin oli yleisesti pidetty tulevana hallitsijanamme. Viimeksimainitun sopivaisuutta ja kelpoisuutta koskevaan ajatukseeni ei tarvinnut muuntavasti vaikuttaa sen lämpimän myötätunnon, jota prinssi Friedrich Karl oli minussa herättänyt.
Matkalta palattuani kirjoitin prinssille kirjeen kiittäen sekä Friedrichshofissa-olosta että hänen minulle osoittamastaan arvokkaasta luottamuksesta. Muutamia päiviä myöhemmin sain seuraavan vastauskirjeen, inhimillisen todistuskappaleen, joka hyvin kannattaa säilyttää jälkimaailmalle. Kirjeen lähtökohdan eli esilauselman ymmärtämiseksi on mainittava, että minä olin kirjeessäni ilmaissut sitä "persoonallista kiintymystä", jota prinssin persoonallisuus ja olemus oli minussa herättänyt. Kirje kuului:
Eure Exzellenz!
"Persönliche Anhänglichkeit"
Wenn ein Mann, der mit der diplomatischen Vertretung seines Ländes bei einer fremden Regierung betraut ist und in seiner Heimat, neben der hohen Stellung, die er einnimmt, allgemeine Achtung und Zuneigung geniesst, welcher überdies die Erfahrung seiner Jahre für sich hat, eine andere, ihm bis zu diesem Tage fremde Persönlichkeit seiner persönlichen Anhänglichkeit versichert, so ist dies etwas so ungewöhnliches, dass diese Persönlichkeit sich darauf etwas einbilden darf.
Ich danke Ihnen! Ich nehme Ihre Worte, wie sie gesprochen sind, und freue mich des Geschenkes, das Sie mir damit machen. Dass mir Ihre Anwesenheit und die Art, wie Sie mir entgegenkommen, wohlgetan hat, werden Euere Exzellenz verstanden haben. Die Bekanntschaft mit Ihnen ergänzte den Eindruck, den Ihre Landsleute auf mich machten, in vollkommenster Weise und gab mir Mut auf dem beschrittenen Wege vertrauensvoll weiter zu gehen. Manches mag eine etwas andere Gestalt annehmen, als es anfänglich schien, aber dessen können und müssen Sie versichert sein, dass ich, was an mir liegt, tun werde, damit wir zusammenkommen, Ihr Volk und ich!
Unterstützen Sie deshalb, was ich mir vorgesetzt habe und womit ich hervortreten werde, davon Finnland bedarf, um nicht im trüben Wirbel republikanischer Utopie und Korruption zu versinken, denn nach allem, was ich sehe, ist es noch eins der wenigen Länder, deren Volk im Herzen rein und unberührt ist.