Maalin. Jos hänelle tapahtuisi jotakin oikein suuremmoista, jotakin kauheata — —
Moonika. Noo — ulos nyt jo heilakka!
Maalin. Kuinka hauskaa!
(Juoksee ulos).
Moonika. Kyllä aika tuon parantaa ja itse ukon kiertää hän sormensa ympäri. — (Ottaa esiin tuolimaton ja katselee sitä). Jos sentään olisin viheriäisen sijaan pannut punasta. Ahaa tuolla menee vanha Allen yhtä lystikkään näköisenä kuin ennenkin. Varjele kuinka hän on kohtelias! Luuli kai että häntä naputettaisi sisään — mutta "katso, sinä päivänä eivät he mitään saaneet." Jospa nyt vaan ukko olisi tehnyt niinkuin pyysin. Jos minulla olisi aikaa.
(Kätkee äkkiä tyynyn.)
Maalin (Tulee takaisin sisään.) Hyvänen aika!
Moonika. Mikäs on kultanuppuseni?
Maalin. Nyt täti varmaankin suuttuu minuun — mutta nähkääs, isän pitäisi tulla tänään tänne Upsalaan ja sitte hän arveli että hänen sopisi hyvin hyvästi tulla minua hakemaan, ettei näyttäisi siltä, että minä vartavasten ja ihan yksin — niin hyvin luultava on, että hän pistäytyy täällä ja tarjoutuu illallisille. Ja minä unohdan puhua siitä.
Moonika. No, Herra sun siunaa, niin hienoja vieraita! Sepä nyt on mainiota. Emmekö siitä ihastuisi Sally ja minä.