Sally. Niin — minulle ei hän koskaan tuota muuta kuin iloa.
Moonika. Ja minua hän yhtämittaa koettaa suututtaa vaan sentähden, että sitte heti saisi lepyttää minua.
Sally. Lähtiessään hän suuteli minun kättäni.
Moonika. Minua suuteli hän suulle.
Sally. Minulle hän tunnusti sydämensä enin pamppailevan kasvi-opin tähden.
Moonika. Mutta minulle hän tunnusti sydämensä enin pamppailevan Maalinin tähden.
Sally. Sen hän tiesi minun muutenkin käsittävän.
Moonika. Käsittävän kyllä! Mutta sinä et puhunut hänelle mitään Maalinista, et kirjoittanut Maalinille etkä laittanut niin että — —
Sally. Oletko sinä sitte kirjoittanut hänelle?
Moonika. Olen, sinun luvallasi. Mitä kello on?