Sally. Minuutti on vasta kulunut siitä kuin viimeksi kysyit. Se on minuuttia enempi kuin silloin.
Moonika. Ja ensi minuutin kuluessa voi Maalin tulla tänne.
Sally. Vai niin! Ja tuon kaiken olet yksin toimittanut voidaksesi sitte taas, kun Aksel kysyy ketä hänen pitäisi siitä kiittää, kiiruusti vastata: — "Minua luonnollisesti."
Moonika. Jaha! Sinä et soisi poika paralle sitä iloa tällaisena päivänä?
Sally. Enkö soisi? Luonnollisesti soisin, rakas Moonika — mutta minkätähden en minä siitä saanut tietää? Pitääkö sinun aina olla etunenässä ja varastaa pojan sydän minulta?
Moonika. Kas niin! Onko taas itku tulossa? Sally, Sally, — tuo on varmaan joku professori. Sille meidän täytyy niijata.
(Hyppää alas akkunalta ja niijaa lukemattomia kertoja.)
Sally. Mutta Moonika hyvä, eihän hänellä ole mitään sanomista ylioppilastutkinnossa.
Moonika. No eikö sitä nyt liikenisi kurjaa niijausta pojan hyväksi? Usko minua, ei se ainakaan haittaa!
Sally. Mutta kultaseni — dosentithan kuulustelevat tutkinnossa.