Vaan ennenkuin kerkesivät asettua, tuli Lehtovaaran isäntä heidän likelleen ja huudahti: "Olkaapa vähän vähemmällä, pojat! Kun sattuisi pastori seurueineen nyt tulemaan tänne, niin kovinhan rumalta näyttäisi, kun te tuolla lailla meluaisitte."
Kohta herkesivätkin pojat rähisemästä, vaan joku heistä tuumasi kuitenkin isännälle: "Tottahan sitä silloin älytäänkin hiljaa olla, kun rupiaa heitä näkymään tuleviksi. Eiväthän he nyt ole kuulemassa kuitenkaan."
Lehtolainen katseli alas mäkirinnettä ja polkua pitkin, joka laskeusi pellon kuvetta myöten järvelle päin.
"Eipä heitä jo ala näkyä", sanoi muuan mies häntä läheten.
"Eipä näy. No, onhan tuota matkaakin. Lienevätköpä sitä paitsi kovin aikaisin joutuneet lähtemäänkään: Onhan saattanut olla paljon väkeä ja sitä myöten toimitustakin viimme kinkeripaikassa. Mutta kyllä heidän näistä puolin pitäisi alkaa tulla. — Miten lienevät tytöt kahvensa kanssa joutuneet!"
"Tulen juuri köökin puolelta. Näkyi siellä pannu tulella olevan."
"Saispa tuolla käydä sanomassa, että jou'uttavat sen kahven."
"Kyllä kai se siihen joutuukin, kun tulevat."
"Eihän haitanne kumminkaan käydä katsomassa."
Niin sanottuaan lähti Lehtolainen köökkiin astumaan.