"Mikäpä se muukaan neuvoksi tulee! Kylmäläinen käski kaikin mokomin puhdasta rahaa tuoda, vaan lupasi kuitenkin viimmein lehmiäkin ottaa, tarjoten ainoastaan kaksikymmentä markkaa lehmästä."
"Olipa hävytön kovin."
"Ei kyllä siihen hintaan lehmiämme anneta, tuli mikä tuli."
"Etkö tarjotellut verkkoja, astioita, kalaa, lintua tai muuta semmoista?"
"Koetinhan minä hänelle mainita yhtä ja toista; vaan eipä hänelle tuntunut mikään mieleen olevan, käski vaan rahaa tuoda."
"Se raha se on mieluista jos kenelle, Kylmäläiselle, jos muillekin. —
Eikö kirkkoherra ottaisi kaloja tai muuta?"
"Ka, hän kyllä mainitsi, jotta, kun olisi hyviä ja tuoreita kaloja, niin niitä kyllä saisi tuoda ja samoin mätiä. Myöskin lintuja ja kenties astioitakin lupasi hän ottaa, vaikka hän kyllä mieluimmin näkisi rahassa rästit maksettavan."
"Arvaahan sen. Mutta onpa kuitenkin hyvä, että nyt muullakin lailla saatat hänelle rästit suorittaa. Saat nyt ryhtyä astioita tekemään. Sen ohessa ruvetaan ahkerasti joka päivä kaloja jään alta pyytämään!"
"Sehän tässä tehtäväksi tulee. — Mutta minua kovin huolettaa velka Kylmäläiselle. Jos mitenkäpäin ajattelen, en vaan ymmärrä, mitenkä sen voin saada maksetuksi. Olisikohan tuo sittenkin paras, jos tuota niitä lehmiä — — —"
"Älä ajattelekaan sitä! Eivät jouda meiltä lehmät tuolle ahnaalle Kylmäläiselle. Odotahan vielä, eikö tuota jostakin onnistuisi rahaa saamaan! Kenties ei ennätäkään Kylmäläisen saaminen ryöstöön joutua ennen kesää."