"Kuka tuon tiennee! Huononevan se vaan näyttää, eikä paranevan. Raha vaan katoamistaan katoaa pois, tietääpä sen, kun verot ja ulosteot puhtaassa rahassa maksetaan ja raha siten pois huilaa, vaan mistään ei mainittavaa sijaan tule. Voista tuota aina jotain vähän maksettaisiin, vaan sitäpä ei tässä paikkakunnassa kartu myötäväksi samoin kuin ei jyviäkään. Mutta aivan huonopa onkin hinta jyvillä, ja tervalla vielä huonompi. Eihän sitä viimme kesänä täällä tervasta maksettu seitsemää markkaa enempi tynnyriltä; ja siihen hintaan sitä kyllä ei meidän kannata ruveta ruukaamaan, kun kuitenkin pitäisi vierasta väkeä työssä pitää, jolle työpalkoista menisi enemmän kuin koko tervasta saisikaan. — Kyllähän Kylmäläinen kenties olisi ruvennut kesään asti odottamaan, jos minulla olisi isompi tervaruuki, mutta tiesihän se, ettei minun ruukillani monta tynnyriä kartu."
"Mikähän se oikeastaan lieneekin syynä siihen, että kaikenlainen kalu on niin huonossa hinnassa?"
"Totta sitä ei enää niin paljoa tarvita kuin ennen, tai jos tarvitaankin, niin sitä ulkomailla on niin paljon ja niin helppoa, jottei Suomen tavara enää mene kaupaksi kuin polkuhintaan. Pääsyy lienee kuitenkin rahan vähyys."
"Mikä sitten on syynä rahan vähyyteen? Ei suinkaan kaikki raha, mikä veroihin menee, maasta pois huilaa. Luulisihan sen jotenkuten takaisin palautuvan."
"Harvoinpa mitään palautuupi siitä, minkä ylöskantomiehet kerran pois vievät. Ei suinkaan sitä kyllä maksajien kukkaroon takaisin tule, minne huvenneekaan. Virkamiesten palkkaamiseksihan ne verorahat tarvitaan ja heidän palkoistaan ei tietääkseni ole hyötyä talonpojille."
"Mutta ei suinkaan heidän palkkarahansa kuitenkaan kaikki ulkomaille hupene?"
"Eiköhän mahtane isoin osa ulkomaille huveta! Sieltä he saavat vaatteensa, sieltä juomatavaransa, samppanjat, konjakit, viinit ja muut. Kyllä sitä ulkomaille paljon rahaa huilaa ei ainoastaan virkamiesten, vaan muittenkin käsistä. Sieltähän tuodaan kahvet, sokerit, suolat ja sen semmoiset, ja paljon rahaa on myös hukattu Venäjän jauhoihin, joita Suomeen kuuluu tuodun isot määrät, Venäjän raha kun nykyään on kovin halpaa. Sinne sitä on ulkomaille pitkin aikoja Suomen rahaa huvennut, eikä se sieltä rupea palautumaan, kun ei tervasta eikä muusta mainittavaa makseta. — Kun vaan kohoaisi tervan hinta, kun ruunun metsistä ruvettaisiin tukkeja myömään ja siis tulisi tukkitöitä, niin sittenhän tuota kyllä rupeaisi näillekin seuduin rahaa tulemaan, vaan ei ennen."
Jaakko, näin puhuttuaan, jäi vähäksi aikaa äänettömäksi ja istui penkillä etukumarassa miettiväisen näköisenä, lyhyellä piipullaan kotikasvulehtiä poltellen. Miettiväiseksi tuli emäntäkin, vaan vähän ajan äänettömyyden jälkeen tuli taas puhe maksuista kirkkoherralle ja Kylmäläiselle ja silloin sanoi Eeva: "Kuulehan Jaakko! Kyllä nyt on parasta, että käyt vielä kirkkoherran ja Kylmäläisen luona ja koetat saada lupaa, että saisit työllä tai tavaralla jotenkin velkasi maksaa, elleivät rupea odottamaan kesään asti."
"Tyhjää puhetta. Kylmäläinen sanoi tylysti, jott'ei hän huoli muusta kuin rahasta, vaikka jo lehmää hänelle tarjottelin."
"Älä nyt kuitenkaan lehmiä mene lupaamaan! Mistä sitten maitoa saataisiin ja millä se sitten joukko eläisi!"