"Kaikkea minä kuulenkin", vastasi nimismies vihaisesti. "Semmoista minulle puhut! Kun sinulla on ollut aikaa jo näinkin kau'an, etkä kuitenkaan ole niin paljon toimittanut, että olisit tarvittavat rahat hankkinut, niin mitenpä sinulla kesäänkään asti asiat paranisivat?"
"Kuulkaahan vallesmanni! Tähän aikaan on niin huono raha-aika, ettei nyt saa rahaa millään, ei vaikka kuinka koettaisi."
"Siihen minä en ole syypää."
"Enhän ole sitä sanonutkaan. Mutta ajatelkaapa, ettei nyt saa rahatienestiä, vaikka miten koettaisi! Uskokaa se, että minä olisin Kylmäläisen saamisen jo aikoja sitten maksanut, jos vaan olisin voinut! Mutta eihän nyt millään rahaa saa, ei ole työtä, eikä kalulla ole hintaa."
"Kyllä sitä aina jotain saisi, kun olisi tointa. Toimettomuus se on enimmästi syynä huonoon raha-aikaan."
"Ei olekaan, kuulkaahan vallesmanni! Olihan täällä kerran hyväkin aika, jolloin ihmiset vähällä toimella saivat rahaa. Silloin jos mistä työstä sai rahapalkan; vaan nyt…"
"Heitä jo pois tuommoiset puheet! Kun ei sinulla nyt ole rahaa, niin mitenpä sitä kesälläkään olisi paremmasti?"
"Aina sitä silloin kuitenkin vähän paremmin saapi, vaan nyt ei saa ihan millään. — Minä vieläkin kysyn, eiköhän millään keinoin kävisi laatuun vuottaa kesään asti?"
"Etkö sinä ymmärrä, sen tolvana, että asiat menevät laillista tietä, eikä minun vallassani ole vuottaminen! Olisit sen asian sopinut Kylmäläisen kanssa."
"Eipä hän ruvennut vuottamaan."