"Se tekee korkojen, hakemuskulujen ja ulosottomaksujen kanssa yhteensä vähän yli yhdeksänkymmenen markan."
"Jopa on noussut isoksi, aivan kaksinkertaiseksi alkuperäisestä summasta, joka oli vaan neljän- ja viidenkymmenen välillä. — Tuota, mitenkähän se on sen ketunnahan kanssa? Onkohan se mahtanut tulla mihinkään merkityksi?"
"Mikä ketunnahka?"
"Niin, minä vein tässä talvella Kylmäläiselle ketunnahan ja hän lupasi merkitä sen hinnan päätökseen, lieneekö sitten merkinnyt."
"Ei tässä ole missään kohti mistään ketunnahasta mainittu."
"Olisiko sitten mahtanut jäädä ylöspanematta, vaan kyllä minä sen maksoin ja hän lupasi vielä kymmenestä markasta sen ottaa."
Samassa tuli Kylmäläinen siihen saapuville. Hän oli ollut myytäviä tavaroita katselemassa. Hän näytti nimismiehelle tuomiossa yhtä kohtaa, johon oli kymmenen markkaa kuitattu. Se oli juuri siitä ketunnahasta!
"Aivan oikein", sanoi nimismies Jaakolle. "Kymmenen markkaa on kuitattu maksetuksi, vaan maksamatta on yhdeksänkymmentä yksi markkaa, niinkuin jo sanoin. — Nyt alkaa toimitus."
Ja huutokauppa alkoi ja meni tavallista menoaan. Kun ei ollut monta huutajaa, menivät tavarat aivan halvasta.
Yksi hyvänlainen vene myytiin kymmenestä markasta ja muutamia verkkoja yhteensä kuudesta markasta. Lehmiä kun myytiin, nousi Haluaan hinta viiteentoista, Kyllikin viiteentoista, Mielikin kahteenkymmeneen ja Kännikin, joka oli paras lehmä kaikista, viiteenkolmatta markkaan. Niin tavoin tekivät kaikki huudot yhteensä yhdeksänkymmentä yksi markkaa justiinsa.