"Sinä olisit hirteen vietävä noitten häijyjen puheittesi tähden", huudahtaa lautamies jälkeen ja kiroilee itsekseen Anna Liisan häijyyttä.
Sitten hän, vähän aikaa itseään jähdytettyään ja kiukkuisen mielensä vähän tyynnyttyä, lähtee uudestaan lavolle kylpemään.
Yksinään hän nyt hoitaa itsensä, kylpee, pesee ja valelee itseään sekä lähtee sitten saunasta alastonna, ruumis puhtaana, vaan mieli mustana. Hän ei tunne mitään katumusta käytöksestään Anna Liisaa kohtaan. Päinvastoin, häntä suututtaa vaan kaikki vähimmätkin vastustukset, joita joku palkollinen on uskaltanut tehdä hänen käskyjään ja menettelyään vastaan. Häntä ei saisi kukaan vastustaa, hän kun on aina tottunut tekemään oman mielensä mukaan ja saamaan tahtonsa toteentumaan. Eipä häntä kukaan muu tohdikaan niin sitkeästi vastustaa kuin tuo itsepäinen Kivivaaran Matti, joka on yhtä suuri käräjänkäviä kuin hänkin. Siitä miehestä on hänellä ollut vastusta enemmän kuin kerran.
Juho katsahtaa ulos huoneensa akkunasta ja näkee rantapolkua pitkin lähenevän yksinäisen miehen, jonka hän kohta tuntee juuri Kivivaaran Matiksi.
"Enpä liioin ihastu tuon miehen käynnistä", miettii Juho, vaan käypi kuitenkin kättä antamaan Matille, kun tämä sisälle saapuu, ja kyselee kuulumisia sekä käskee istumaan.
"Mistä sinä nyt tulet?" kysyy hän sitten tältä.
"Tuolta tulen kirkonkylän puolelta", vastaa Matti. "Siellä oli asioita vähän toimitettavia."
"Mikä potelli sinulla tuolla povessa pullottaa?"
"Onpahan lamppuöljypotelli. Meiltä kun öljy on loppunut, niin ostin kauppamiehestä uutta."
"Vai niin. Minä luulin, että siinä sinulla olisi jotakin parempaa ainetta."