"Mitä parempaa?"
"Esimerkiksi viinaa."
"Eihän toki. Kukapa sitä siellä olisi myynyt! Mutta sinulla näyttää tuossa pöydällä olevan sitä parempaa ainetta."
"Eipä sitä paljon enää ole. Mutta tulee siitä muuan ryyppy vielä."
Ja Juho kaataa yhteen pikariin viinaa vieraalleen ja toiseen itselleen, ja kumpikin juopi kerralla pikarinsa tyhjäksi, jotka Juho täyttää vielä uudestaan moniaan kerran, kunnes pullosta aine loppuu.
"Minä tulin tuumille niistä tavaroista, jotka minä tuonnottain sinulta ostin", sanoo Matti muun ohessa. "Minä olen ajatellut, että täältä saan veneen, jolla lähden niitä kotirantaani viemään."
"Mitä sinä nyt enää!…" vastaa Juho, silmäkulmiaan rypistäen. "Kun et ole käynyt ajoissa niitä perimässä, niin minä olen ruvennut katsomaan niitä omikseni ja osaksi niitä jo käyttänyt omiin tarpeisiini."
"Mitä sinä, kuule, nyt puhut! Mitä olet uskaltanut tehdä minun tavaroitteni kanssa, joista olen täyden hinnan maksanut!"
"Mitä sitä on niin hullu, että menee etukäteen maksamaan!"
"Minähän sillä maksoin, ettet niitä muille möisi. En saattanut arvata että sinä tohtisit olla niin omavaltainen ja hävytön minuakin kohtaan, jospa muita kohtaan menetteletkin miten tahdot vaan ja useinkin ihan laittomasti. Tiedä se, että sinun pitää heti antaa minulle minun tavarani, ja jos olet niistä mitään kuluttanut, täytyy sinun korvata kaikki vahinko. Muuten tästä paha asia tulee."