Mutta Matti, nähdessään Juhon silmittömästi suuttuneen ja kovin hirmuisen näköisenä kohti käyvän, ei antaudukaan enää tappeluun, vaan lähtee kiireimmän kautta, Juho jälissä, rantaan päin juoksemaan, lykkää sieltä heti vesille veneen ja hypättyään siihen lähtee kiireesti kotirantaansa päin soutelemaan; eikä Juho kerkiä häntä tavottaa, vaan jääpi rannalle seisomaan ja kiroillen katselee poistuvaa Mattia.
* * * * *
Sen tapauksen jälkeen alkaa Rantalehon Juhon mahtavuus ja valta vähetä. Kun yksi alkaa häntä ahdistella, niin moni muu seuraa esimerkkiä, ja hän saapi haasteen haasteen perästä ja joutuupi käräjissä vastaajaksi mitä rumimmista asioista. Eivät auta enää hänen koukuttelemisensa ja mutkittelemisensa, vaan hän menettää jutun jutun perästä, tuomitaan maksamaan isoja sakkoja ja kulunkeja ja viimmein julistetaan menettäneeksi lautamiehen virankin. Sen jälkeen hänen omaisuutensa väleen hupenee alituisten ulosottojen kautta; hän menettää kaiken irtaimen omaisuutensa vasaramiehen käden kautta, ja hänen maansa joutuu ihan rappioon, sekä myydään vihdoin sekin julkisessa pakkohuutokaupassa ihan polkuhinnasta.
Silloin on hän kerrassaan hävinnyt mies, ilman omaisuutta, ilman luottamusta, ilman ystäviä. Ei kukaan usko häntä enää, ei kukaan tahdo antautua tekemisiin hänen kanssansa, eikä auttaa häntä. Ei kukaan sääli hänen onnetonta tilaansa, sillä yleinen mielipide on, että se on hyvin ansaittu rangaistus hänen tekemistään vääryyksistä.
KESÄILTA.
On lämmin kesäilta. Taivas on pilvetön ja ilma kirkas. Aurinko paistaa vielä korkealla lännen puolella taivasta ja levittää kirkasta valoaan kaunisten maisemien yli ja kuvastuu kauniisti järven kimaltelevia aaltoja vasten.
Tuuli vierittelee laineita, jotka vierivät vierimistään vastarantaa kohti, kunnes viimmein loiskahtelevat rantakivejä vasten. Mutta iltaa myöten tuulen voima raukenee ja aallot pienenevät pienenemistään.
Siellä täällä järven pinnalla kelluilee veneitä, mikä minnekin päin kulkien, mikä vastatuulta soutaen, mikä purjeessa myötätuulta laskien.
Näkyypä muuankin Ouluun meniä pitkä tervavene kohti joen niskaa tuleskelevan. Tuuli kun on raukea, ei vene isosti mene, vaikka siinä onkin iso purje, mutta menee se kuitenkin niin että saapuu viimmein kosken niskaan ja laskee rantaan niemen nenään.
Veneestä astuu maalle kaksi miestä ja muuan nainen tiedustellakseen laskumiestä. Mutta eipä näy likitienoilla ketään. Heille on puhuttu, että hän tähän aikaan oleskelee kosken niskan varrella eikä kotonaan, jottei olisi Ouluun meniöitten haettavissa, joita tähän aikaan on liikkunut tavallista enemmin. Luultavasti hän lienee nytkin jotakin venettä alas viemässä, koskapa häntä ei näy.