Paitsi lehmää oli Jylhässä kotieläimiä kaksi lammasta, kirjava kissa ja hyvä lintukoira, jonka kanssa Lauri ahkerasti kulki metsässä metsän otuksia pyytämässä. Hän olikin luonnostaan ahkerampi metsämies ja kalastaja kuin maanviljeliä, jotta eivätpä vuosikausiin jylhän pienet viljelystilukset ollenkaan laajentuneet, vaan sen sijaan kaikuivat korvet Jylhän mökin ympärillä alinomaa pyssyn paukkeesta ja koiran haukunnasta.
Kerran vuodessa kävi Lauri aina talvimarkkinoilla ja möi silloin saamansa linnut, joista karttui sen verran tuloja, että ne yksistään riittivät koko perheen elatustarpeitten hankkimiseksi melkein koko vuodeksi. Sen vuoksi hän ei huolinut ruvetakaan maata muokkaamaan, koska muutenkin tuli toimeen.
Jylhän järvessä, jonka varrella ei löytynyt muuta ihmisasuntoa kuin Laurin mökki, oli erinomaisen hyviä rysäpaikkoja, ja niihin laski Lauri aina keväisin rysänsä, joista sitten sai summattoman suuria haukia. Kesällä hän taas verkkopyynnissä sai niin paljon ahvenia ja siikoja kuin vaan ilkesi ottaa.
Niin oli Jylhän perheellä kaikin puolin hyvä toimeentulo, eikä puute hätyytellyt sitä. Jos tulikin joskus hallavuosi, niin ei se Jylhäläisiä paljon vahingoittanut. Tosinhan silloin aina elon hinta kohosi, vaan kun löytyi millä sitä ostaa, niin ei hädästä mitään tietty. Eivät he kuitenkaan rikastuneet, sillä ei Laurilla eikä hänen emännällään ollut sitä luontoa, että olisivat panneet talteen tavarata tulevaisten päivien varalle. Sitä paitsi he olivat helläluontoisia, avustivat köyhiä, antaen apua puutteenalaisille, kun oli mistä antaa.
Lauri oli kerran mennyt muutaman köyhän kumppaninsa edestä takuuseen parista sadasta markasta, kun tämä oli ollut hyvin rahan tarpeessa, vaan sitten tämä aivan äkkiä kuoli ja silloin velka haettiin ulos takuumieheltä suoraan, kun ei velalliselta itseltään ollut mainittavaa omaisuutta jäänyt.
Silloin joutui Lauri pulaan. Rahoja hänellä ei ollut eikä irtainta omaisuuttakaan enemmän kuin että ne hädin tuskin olisivat saattaneet riittää velan maksuksi, eikä Elli suinkaan mielellään olisi lehmästään ja lampaistaan luopua tahtonut. Tämän kanssa kun oli asiasta puhe sanoi Elli:
"Se siitä tuli, kun et minun puheistani perustanut. Varoitinhan minä sinua takuuseen menemästä ja sanoin, että auta lähimmäistäsi, kun vaan voit, suoranaisella avulla, vaan älä sitou lupauksiin, sillä ne voivat olla vaarallisia. Nyt näet seurauksen. Olisit aikoinasi minua uskonut, niin olisi tämä paha seikka jäänyt tapahtumatta. Mikä tässä nyt muu neuvoksi tulee kuin ota keppi käteen ja lähde tielle kulkemaan!"
"Ei sitä toki vielä tielle kuitenkaan jouduta", arveli Lauri. "Jos ei muu auta, niin minä myön mökkini ja teen toiseen paikkaan uuden. Kotilan isäntähän tuo kuuluu jo halunneen omakseen saada tämän Jylhän, kun pelkää, että minä täällä liiaksi hyödyn."
"Ikäväpä olisi tämä paikka jättää, kun tähän on päässyt niin hyvin jo tottumaan ja kun täällä tähän asti on ollut huoleton toimeentulo."
"Mikäpä siinä auttaa, jos et tahdo, että kaikki omaisuus joutuu ryöstömiehen käsiin ja vasarakaupassa polkuhintaan myytäväksi!"