Ennenkuin rupesi salvutöihin otti hän kasakankin, jolle tietysti maksoi palkan.
Näin tavoin kului hänellä rakennushommissa paljon aikaa ja varoja ja kun perheelle piti elatustarpeita hankkia, niin hän lopulta velkaantuikin. Mutta ei hän siitä säikähtänyt; jatkoi vaan uupumatta työtään, heilutteli rivakasti kirvestään ja liikutteli voimakkaasti hirsiä.
II.
Ennen kesää oli uusi mökki valmis ja sille pantiin nimeksi Syrjävaara, kun se oli aivan syrjässä muitten ihmisten asuinpaikoista.
Laurin perhe muutti nyt sinne Jylhästä kaikkine kaluineen ja elukoineen. Sinne muutettiin lehmä ja lampaat, vanhaksi käynyt kissa ja Musti, Laurin uskollinen koira, joka jo ennestään tunsi paikan, kun oli isäntänsä muassa jo monesti talvella siellä käynyt.
Kissa kyllä tuntui oudoksuvan uutta asuinpaikkaa, oli hyvin levoton, kulki paikasta toiseen tietämättä oikein mitenkä olisi, ja lampaat määkyivät, ikäänkuin olisivat murheissaan, ja lehmä ammoili ikävästä ja kyyneleet heruivat sen silmistä ja huonommasti se rupesi lypsämäänkin, jotta Elli kyynelsilmin katseli, mitenkä luontokappaleetkin tunsivat koti-ikävää. Musti se vaan näytti olevan entisellään ja heilutteli häntää yhtä iloisesti kuin ennenkin, kun sitä vaan nimeltä kutsuttiin.
Mutta aikaa myöten lehmä, lampaat ja kissa tottuivat oloonsa ja alkoivat hyvin menestyä uudessa kodissaan, kun kuitenkin hoitajat olivat samat ja hoito yhtä hellä kuin ennenkin.
Ellistä ensi alussa uusi kotipaikka tuntui kovin erämaalta ja lapset muistelivat kaipauksella vanhaa kotiaan, vaan ajan oloon he kaikki mieltyivät mieltymistään uuteen kotiinsa ja viihtyivät siellä erinomaisen hyvin, iloitellen siitä, että siellä asuinpaikat olivat väljemmät ja mukavammat kuin Jylhässä.
Ihan raivaamatta olivat seudut vielä Syrjävaaran ympärillä, jotta ei minkäänlaista kevätkylvöä tehty, ja syksyksi aikoi Lauri jättää pottumaan kuokkimisen, jotta sitten seuraavana kevännä, kun lantaa alkaisi tarpeeksi karttua, kyhäyttäisiin vähän pottuja kylvämään.
Kesän pitkään kulki nyt Lauri kalalla läheisellä järvellä poikainsa kanssa ja sai runsaasti haukia, ahventa, siikaa, jotta joka päivä syötiin Syrjävaarassa tuoretta kalaa. Mutta kun näytti kaloja rupeavan kovin paljon karttumaan, täytyi Laurin jättää vähemmälle kalan pyynti.