"Mitenpä tuota", sanoi Liisa, "loukkautuisi pehmeää lumihankea vasten kaatuessa! Mutta olet sinä koko kyytimies!"
Ja lähtiessään köökin portaita nousemaan lisäsi hän: "Kiitoksia paljon hyvästä seurasta ja hyvästä ajosta!"
"Eipä olisi syytä kovinkaan kiittää", arveli Anna Mari ja lähti Liisan jälkeen menemään.
Jaakko otti veltit ylös ja ajoi Punin tallin eteen, jossa renki Heikki vasta oli riisunut Mustan valjaista.
Kun hänkin oli riisunut Punin, juottanut sen ja vienyt talliin sekä vetänyt reen liiteriin, meni hän pirttiin ja sanoi terveisiä kirkolta, nyökäyttäen päätään vanhalle ruotimummalle, joka istui pirtin perällä loukossa ja luki muutamasta paksusta postillasta, vahvat messinkisankaiset silmälasit nenällään.
Jaakko, riisuttuaan turkkinsa päältään, istahti penkille Laurin viereen ja rupesi tämän kanssa tuumailemaan; vaan samassapa tultiin syömään käskemään.
Puolisten jälkeen sai hän kuulla, että hänen oli huomenna kaupunkiin lähteminen, sinne kun oli asioita monenlaisia.
VII.
Seuraavana aamuna oli Jaakko varsin hilpeällä mielellä, hommatessaan lähtöä, sillä olihan hänestä mukava päästä kaupungissa käymään, jossa hän oli vaan jonkun ainoan kerran ennen käynyt ja jossa siis oli paljonkin katsottavaa.
Hän koetti olla hyvin toimelias kuormaa laittaessaan ja matkavalmistuksia tehdessään, jottei isäntä kohta alussa löytäisi moitteen syytä.