"Mitä sitten, jos kuulevatkin!"
"Vievät korttikaariin."
Korttikaarin nimeä kuullessaan tajusi Jaakko; jotta eipä käynytkään laatuun olla kovin ylimielisenä, ja hän jo vähän säikähtyi, ajatellessaan semmoisen häpeän voivan tapahtua hänelle, että poliisit korjaisivat korttikaariin. Mutta pian hän kuitenkin unehutti pelkonsa ja tuli taas isoääniseksi.
"Jaakko, ole siivosti nyt!" kielteli taas Heikki ja töyti häntä kylkeen nähdessään likellä poliiseja. "Koetetaan nyt kulkea hyvin vakaisesti, jotteivät poliisit huomaisi meidän olevan tuprakassa!"
Ja äänettöminä astuivat he sitten poliisein sivu, tosin vähän hoiperrellen, mutta kuitenkin niin siivosti, että poliisit antoivat heidän rauhassa kulkea.
Kun he tulivat Heikin kortteerin portille ja siinä sanoivat sydämmelliset jäähyväiset toisilleen, lähti Jaakko, vaikka Heikki kyllä olisi lähtenyt saattamaan, yksinään kulkemaan, vakuutettuaan Heikille omin voiminsa kyllä kortteeriinsa pääsevänsä. Mutta väkevät juomat, joita hän illan kuluessa oli nauttinut, olivat kuitenkin jo niin paljon vaikuttaneet, että hän alkoi nyt olla niin hyvässä tuprakassa, jotta kadulla kulkiessaan horjahteli puoleen ja toiseen eikä ollut enää tajullaankaan, eikä siis tiennyt, mitä teki ja mitä tapahtui.
Hän oli kulkevinaan kortteeriinsa, mutta eipä hän sinne osannutkaan, eikä älynnyt, missä itsekään oli. Viimein tunsi hän, että kaksi miestä kävi käsiksi häneen ja lähtivät viemään johonkin, mutta ei hän osannut ajatella, mihinkä ne häntä veivät.
IX.
Aamulla herätessään huomasi Jaakko hämmästyksekseen olevansa — korttikaarissa. Miten hän sinne oli tullut, ei hän voinut muistaa. Hän muisti kyllä käyntinsä anniskelussa ja susiteetissa muisti Heikin matkassa sieltä menneensä tämän kortteeriin saakka sekä sieltä sitten yksinään lähteneensä; vaan aivan epäselvät olivat hänelle tapahtumat siitä lähtein kuin hän oli Heikistä eronnut. Hän ei tiennyt, miten ja missä oli kulkenut; tiesi kuitenkin humalassa olleensa ja muisteli vähin huutaneensa sekä sitten kaksi miestä häneen käsiksi tarttuneen. Ne kai mahtoivat olla poliiseja,, jotka juuri olivat hänen tänne korjanneet.
Hänellä kivisti nyt kovasti päätä ja häntä kadutti eiliset retkensä, vaan vielä enemmän hävetti, että oli joutunut korttikaariin. Semmoista häpeää ei ollut hänelle ennen koskaan tapahtunut.