"Eipä tännekään. — Hyvä keli nyt mahtaa olla."
"Onpa se niin hyvä, ettei se enää paljoa paremmaksi pääse. Kyllä sitä tultiinkin Toivoniemestä tänne semmoista kyytiä, että harvoinpa sitä niin tullaan. Valeen se rupesi talo taakse jäämään."
"Vankkapa onkin hevonen se Toivoniemen musta ruuna", tuumasi Pekka. "Sillähän tuota pääsee huonommallakin kelillä."
"No, sillä pääsee. Vaan eihän tuo kuulu kuitenkaan ennen olleen niin hyvä juoksemaan kuin nyt."
"Onko se siis sinun käsissäsi parantunut?"
"Eipähän huononnutkaan. Kuuluupa se Jokelan isäntäkin — jonka renkinä minä viime vuonna olin — sanoneen, että kyllä hevonen silloin hyvänä pysyy, kun vaan minä lienen hoitajana. Kuuluu hän monestikin sille rengille, joka minun sijaani tuli, sanoneen, että parempi oli hevosen hoitaja entinen renki."
"Mikäpähän lienee iso asia hevosen hyvänä pysyä silloin kun vaan on mistä antaa sille runsaasti ruoka-aineita. Ovathan nuo nämä pappilan hevosetkin jonkunlaiset, vaan kylläpä ne kuluttavatkin apejauhoja enemmän kuin mitä pienemmissä taloissa hevosten osaksi annetaan."
Siinä itseään kehuskeltuaan ja hetken aikaa renkein kanssa puheltuaan siirtyi Vilppo Annia likemmäksi ja tuumasi: "Sinä se tuota rukin ratasta vaan pyörittelet, jos minä milloin täällä käyn. Et taida koskaan joutilassa olla."
"En muulloin kuin silloin kun en missään toimessa ole", vastasi Anni naurusuin.
"No niin, vaan milloin sitten olet toimetonna?"