"Iltaa, iltaa", vastaa Peltolainen. "Mitä kuuluu?"
"Eipä erityistä. Mitä teille kuuluu?"
"Eipä sanottavia. — Hyvä on nuottailma."
"Hyvä on, harvinaisen hyvä. — Paljonpa teillä on kaloja."
"Onhan niitä — —"
"Lähtikö nuo yhdestä apajasta?" kyselee Kaisu.
"Ka, yhdestä", vastaa Peltolan Kalle, isännän poika. "Täällä satuimmakin näkemään niin ison parven, jotta se vasta iso oli."
"Kylläpä!" ihmettelee Mäntyvaaran isäntä.
"Vaan teilläpä ei näy monta kalaa tuolla vasun pohjalla", tuumaa naapuri-isäntä. "Mitenkä teille noin huonosti on sattunut? Nythän pitäisi olla hyvä muikun saalis. Päivän kun on tuullut ja nyt illaksi tuli näin hyvä ilma, niin pitäisihän muikku olla näkyvissä."
"Kyllähän se näkyi hyvin äskönen parvi, jota potkimme; vaan niinhän se sattui huonosti, että muikut pääsivät alate kulkemaan."