"Ka niinhän se on tehnyt", vastaa isäntä tyyneesti. "Vaan mitä tuosta enää pahoilee! Toivotaan tulevaksi kertaa parempi onni!"
Vesi viskataan veneistä ja ruvetaan uutta parvea etsimään. Välistä soudetaan liitokselleen, mutta enimmästi ovat soutajani airot liikkumatta ja omassa varassaan kelluvat veneet silloin, joista nuottamiehet tähystelevät ympärilleen. Rasvatyyneenä, kirkkaana kimaltelee koko järven pinta niin kau'as kuin silmä näkee; ei näy siinä tuulen värähdystäkään, ei rikkoonnu se muulloin kuin kalan tai vesilinnun liikkuessa veden pinnalla. Välistä etempänä, välistä likempänä hyppää lohi keviästi koholle vedestä, milloin näyttäytyy veden kalvossa ison hau'in selkä, milloin porahtelee siinä ahvenparvi, milloin sirahtaa selän puolella iloinen muikkuparvi tiettämättä millä hetkellä hauki sen päälle hyökkää. Tuolla vähän matkan päässä kelluu veden pinnalla kaunis perho. Mutta siika huomaa sen ja tekee hyppäyksen tavottakseen sitä, vaan perho kerkeää sen tieltä siirtyä. Siika tekee uuden kokeen onnistumatta. Perho vielä veden kalvossa lepäilee. Mutta siika tekee vielä kolmannen hyppäyksen ja nielee kauniin perhon. Tuolla vesilintu iloisesti uiskentelee, käänteleikse tyyneellä pinnalla; milloin pistää se nokkansa veden alle, milloin sukeltaa se itsekin umpipäähän. Tuolla etäällä selällä kohoaa kari ja sen kivillä lepäilevät kalalokit tyytyväisinä, ikäänkuin iloiten illan kauneudesta. Järven rannoilta kaikuvat lintusten viserrykset ja kaunis metsä ikäänkuin hymyilee pienille laulajilleen.
Selän takana vihannan törmän päällä lehteväin koivujen keskellä kohona uljaana Peltola peltoineen, niittyineen. Sinne luopi nyt Kaisu silmänsä, katsoakseen ovatko Peltolaiset nuotalla. Ulut ovat tyhjänä ja veneet ovat poissa. Siis ne ovat nuotalla Peltolaiset ja kuinkapa ne olisivatkaan malttaneet kotona olla tämmöisellä ilmalla!
"Nuotalla ollaan Peltolasta", tuumaa Kaisu toisille, "koskapahan ulut ovat tyhjät."
"Tyhjänä näkyvät ulut olevan", huomaa Laurikin, "vaan eipä näy nuottamiehiä."
"Olisivatko menneet tuonne lahdelle niemen taakse!" sanoo isäntä.
"Siellähän ne usein vetävät."
"Sieltäpähän kuuluu potkenta", sanoo Kaisu iloisesti, "ja olinpa minä kuulevinani Kallen äänen."
"Siellä ovat", lausuu isäntä. "Mennäänpä tapaamaan ja katsotaan, eikö näkyisi parvea siellä päin!"
Mäntyvaaralaiset soutelevat niemeen päin, tähystellen parvia mennessään, ja kun he ehtivät sinne, tapaavat he niemen kärjen takana Peltolaiset, jotka juurikään ovat saaneet nuottansa nostetuksi ja puistaneet nuottavasuunsa vasun melkein täydeltä komeita emämuikkuja, jotka välähtelevät kuin hopia ja päällimmäiset vielä hyppelevät vasussa ja monet muikut ovat jo hypähtäneet veneen pohjalle.
"Hyvää iltaa", sanoo Mäntyvaaran isäntä, meloiltuaan aivan Peltolaisten viereen; ja samoin tervehtivät toisetkin toisiaan.