Voimakkaasti työntävät nyt Lauri ja Kaisu porkkiaan veden pintaa vasten nuotan edessä, vetävät pian ylös ja taas työntävät, tarpovat niin jotta vesi vaahtona nuotan perän edessä kuohuu. Voimakkaasti tarpoo Lauri, vaan Kaisu heittelee porkkaansa niin sukkelaan, että vesi parskuu korkealle ilmaan ja roiskii vasten silmiä. Mutta tarvonta ei kaidan kestä; kukko kelluu jo veneiden välissä ja sen vuoksi aletaan nuotan perää veneisiin nostaa ja perän kohotessa vesi aina vähemmäksi puistetaan.
"Vesiperänäpähän tulee", arvelee Kaisu, kun ei näy yhtään muikkua nuotan silmuissa.
"Älähän hätäile!" sanoo isäntä hymyillen. "Mikä sen tietää, mitä hyvää tässä lopuksi vielä tulee!"
"Ei sieltä muikkuja kyllä tule", väittää Lauri.
"Vai ei tule", sanoo isäntä, ja nostaa nuotan perän nuottavasuun sekä solmun aukaistuaan puistaa siihen kourallisen emämuikkuja. "Katsoppa! Näin komeita kaloja et ole koskaan nähnyt."
"Voi hyvänen, kuinka vähän!" pahoo Lauri.
"No, kylläpä hupeni saalis vähäksi", sanoo Antti, korvallistaan kynsien.
"Eipä paljon puuttunut, ett'ei vesiperänä tullut", lisää Kaisu.
"No, älkäähän olko millännekään!" sanoo isäntä. "Ei ollut enempää sallittu tällä kertaa."
"No, sepä nyt oli", pahoilee vielä Antti. "Se siis ainakin kulki koholla nuotta äsken."