Samalla ehtii Mikko paikalle.
"Jopa nyt Mikko myöhästyi", huudahtaa hänelle Lauri. "Äsken täällä jo kaivattiin, sillä juur'ikään saatiin loukas viritetyksi."
"No, mikähän Mikolle tapahtui?" kysyy Kaisu piloillaan.
"Eipähän mikään", vastaa Mikko tyyneesti. "En ruvennut kiirehtimään, ajattelin, että kerkeän kuitenkin. — Tuota, tyhjäpä se on loukas!"
"Tyhjä", vastaa isäntä. "Ei tässä mörköä ole ollutkaan. Mikä lie koira pahuus käynyt vivun laukaisemassa!"
"Välttää! — Olipa se!"
"Olihan se paha asia, vaan minkäpä sille nyt enää tekee!"
Vielä vähän aikaa puheltuaan, lähtevät kaikki kotia päin astumaan, matkallakin vielä muistellen tuota harmillista tapahtumaa, vaan kuitenkin lohduttaen itseään sillä toivolla, että saattaahan kuitenkin paremmasti tapahtua toisella kertaa. Kotia tultuaan menee sitten kukin taas levollisesti työtään jatkamaan.
XIV.
Ensi pyhäpäivänä ollaan Mäntyvaarasta hankkeissa lähteä Peltolaan kylään. Kun on kotoinen hartaushetki vietetty, rukoukset ja evankeliumi luetut ja kiitosvirret Luojan kunniaksi veisatut erittäinkin sen johdosta, että leikkuu oli saatu lopetetuksi ja siis vilja, vaikk'ei sato tullut kovin runsas, kuitenkin oli hallan kynsistä säilynyt, niin lähtevät isäntä, emäntä, Lauri ja Kaisu rantaan astumaan, vaan Tiina ja Anni jäävät lasten kanssa kotia. — Mikko oli jo muualle mennyt.